maanantai 30. marraskuuta 2015

nännimäistä meininkiä, sanon minä

Otsikosta voi arvata postauksen aiheen, kyllä: nänni.

On meinaan pirun kipeä. Sellainen, kuin olisi imettänyt kaksi viikkoa kuukautta tauotta. Hyvä. että siihen uskaltaa edes vilkaista ilman vinkaisua. Ja kuitenkin pitäisi pitää koko ajan vielä rintsikoita. Tai olisi ainakin suotavaa pitää näillä kannuilla. Mutta kun sattuuu-uuu-uuuuuh !!

Kävin apteekista ostamassa Lansinohia, jota laitoin nänneihin silloin imetyksen aikana. Ei juurikaan havaittavaa apua, ei edes mentaalipuolella. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää joko reiälliset prnorintsikat tai sitten olla ilman. Ja koska ensimmäinen vaihtoehto ei ole mikään realistinen vaihtoehto, olen sitten ilman.

Olin siis eilen iltapäivällä kirjaimellisesti Puolialaston Leipuri, kun paistoin joulutorttuja, koska pelkkä paitakin hinkkaa. Ei niin kivaa kenestäkään kuin miltä ehkä kuulostaa.

Huomasin muuten kumartuessani eteenpäin, että kun ennen nännien kellonaika oli viisi vaille yksi, niin nyt se on vasta kymmentä vaille yksi. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Vasen siis on jätättänyt viisi minuuttia ja osoittaa nyt epäsymmetrisesti uuteen ilmansuuntaan. Ei sillä, että sitä kukaan muu kuin meikäläinen ilman järkyttäviä akrobaattisia liikesuorituksia näkisi, mutta tiedoksi vaan.

Toivottavasti tämä on vain jotain leikkauksen jälkeistä arkuutta eikä esim. pysyvä olotila, koska siinä tapauksessa saavat vielä poistaa koko pskan.

VieläOliJotain:
Iltasella sitten puuhastelin liimapyssyn kanssa (kuinka paljon voi ihminen liimapyssyn kanssa sohlata, kysynpähän vaan !), ilman paitaa yms. Ja kun vielä istuin takkatulen loimotuksessa lukemassa kirjaa höyryävä teekuppi vieressäni - ilman paitaa yms. siis -, niin tulipa fiilis elokuvasta Kalenteritytöt, jossa tällaiset vanh... krhm... kypsemmät naishenkilöt poseerasivat kaikenlaisissa puuhasteluissa ilman paitaa. Ja housuja.

Huvitti. Siinä olisi ollut teille pikkasen erilaista joulukalenteria, jos täällä olisi joku kameranvarressa heilunut. Onneksi ei. Teidän. Ja muutenkin.

10 kommenttia:

  1. *nolliksen kuvitellut kalenterikuvat piirtyivät ikuisesti verkkokalvoille* :D

    Joo täällä vain nauran veet silmissä ja toinen kärsii ihan törkeistä nännikivuista.
    Hyvittelyä: Ootko kokeillu niihin Bepanthenia? Mulla toimi se paremmin kuin tuo Lansinoh. Haisin myös vähemmän lampaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pitäisi olla varoitus, ettei blogisti vastaa mielikuvien aiheuttamista mielenjärkkymisistä. :D

      Mä aloitin Bepanthenilla, mutta ei sekään auttanut. Enkä mä haista mitään lammasta. Todennäköisesti mun ominaishaju on jotenkin uuhimainen, joten sekoittuu iloisesti siihen.

      Poista
  2. Harmillista kipua sinulla, enkä yhtään osaa neuvoa tässä asiassa. Tänään olin kontrolligrafiassa, jotenkin kuvittelin etukäteen, että jotain voisi löytyä kuvista, sellaista, mitä en yhtikäs hiukkaa kaipaisi ja kun vakavan näköinen lääkäri avasi pukeutumiskoppini oven, olin jo valmis vastaanottamaan ikäviä uutisia. Hän kuitenkin, edelleen vakavin ilmein ilmoitti, ettei mitään löytynyt, että hyvät kuvat ja terveet rinnat. Kysyin lievästä turvotuksesta kainalon seudulla ja ei mitään, kuuluu valitettavasti asiaan ja kerroin jo tulleeni sinuksi sen kanssa, halusin vaan kysyä. Toivotimme hyvät joulunajat ja riensin " kilokaupalla kevyemmällä habituksella " kaatosateeseen Tyksin pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä huoli, eipä lääkärikään siihen puuttunut. Ja katsotaan nyt, miten homma etenee. Uskon, että ajan kanssa sekin nänni rauhoittuu. :)

      En kyllä tykkää. Tietty lääkärin pitää osoittaa sen verran tilannetajua, ettei tule naama pitkänä pukeutumiskoppiin, jos kaikki on kuitenkin ok! :)

      Ihanaa, että kaikki tosiaan oli OK !! Varmasti nosti joulufiilistä sateesta huolimatta. :)

      Poista
    2. Voi nänni mokoma häirikkö.Toivottavasti rauhoittuu.
      Joopa joo eikös se ollut ettei äidit olleet kertomislistan kärkipäässä?Mun tytär on käyny oman tissisavottansa syksyn aikana.On saanu kuitenkin hyvän lausunnon,Tissi kuitenkin operoidaan TÄNÄÄN.Tiedon sain sunnuntaina kun ma aamuna oli lähtö kotiin pallerolandiasta.Prkl, olisin tukena jos annettas... 😐

      Poista
    3. Voi itku, sielläkinkö...
      Vaikea arvella syytä tyttäresi ratkaisuun, että äiti on siellä loppupäässä, jolle kerrotaan. Minulla syitä oli muutamia, mm. se, että Äiti on jo yli 8-kymppinen: mitä vähemmän aikaa stressaa, sen parempi. Ja se, että en olisi jaksanut sitä, että Äiti koko ajan kyselee 'mitä uutta?' sen reilun parin viikon aikana. Joskus se kertominen rakkaille ja läheisille on vain rankinta, vaikka tietäisikin saavansa rakkautta ja tukea.

      Voimahaleja lähetän täältä teille kaikille. Hyvin se hänelläkin ihan varmasti menee. <3

      Poista
  3. kiitos <3.Menee varmasti hyvin
    .
    Oli vaan nii hönö fiilis kun asia ilmeni.Mun tytärhän on hyvin räväkkä ja' oman tien kulkia'.Ehkäpä ei tosiaan hänkään halunnut mun kyselyjä :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua kyllä, mutta uutinen möököstä on ollut hänelle huolimatta räväkkyydestään ja reippaudestaan varmasti järkytys. Ja hän on varmaan halunnut sitä asiaa työstää ja märehtiä itsekseen ennen kuin lähtee kertomaan äidille, joka kuitenkin on aina Äiti. Älä ota sitä itseesi. Jokaisen pitää työstää asia omalla tavallaan, vaikka tietysti jokainen äiti haluaisi, että lapsi kertoisi kaikki huolensa hänelle, minäkin. :)

      Eli äitinä minäkin haluaisin tietää lasteni huolet, mutta lapsena toimin kuitenkin toisin. Ristiriitaista, mutta ehkä luonnollista. :)

      Poista
  4. Asiahan on juuri näin.Kiitos tolkun mielipiteestäsi.Nyt mä lopetan märehtimisen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolkusta en tiedä, mutta näin minä ajattelen. :) Ja tietty saa aina märehtiä niin kauan kuin makua riittää, niinhän mäkin teen. ;)

      Poista