varjoisat aineet

Tänään oli sitten vuorossa vartijaimusolmukkeiden varjoainekuvaus. Kuvauksen tarkoitus oli kartoittaa, missä ne tuolla kainalossa ovat, jotta kirurgi ne huomenna löytää helposti ilman, että tarvitsee koko rynnästä kaivella auki. Vartijaimusolmukkeet puolestaan antavat tietoa möököstä ja sen mahdollisesta levittäytymisestä muualle kehoon. Joten ihan perusteltu tutkimus tuokin.

Homma meni niin, että tuossa kymmenen jälkeen aamupäivällä menin Meilahteen isotooppilaboratorioon, jossa sairaanhoitaja pisti - kyllä, neulalla taas operoitiin - varjoaineen rintaan. Kesti muutaman sekunnin, sattui vähän, ei puudutettu.

Sen jälkeen meikäläisellä oli melkein kolme tuntia luppoaikaa, jonka käytin kävelemällä Töölön katuja ja syömällä lounaan kaupungilla.

Noin klo 13 olin takaisin Meilahdessa samassa paikassa, jossa sitten kuvasivat tissiä. Kolme viiden minuutin kuvaussessiota tehtiin, ensin sivusta ja sitten pari sessiota suoraan päältä. Minä siis pötkötin vaihteeksi selälläni ja kuvauslaite siinä ympärilläni vaihtoi asentoa hoitajan käskyjen mukaan. Puolisen tuntia meni siihen kaikenkaikkiaan ja sain kuvat mukaani huomista varten. Ja todellakin toivon, että kirurgi tajuaa niistä kahdesta erikokoisesta mustasta ympyrästä enemmän kuin minä. Näyttivät lähinnä täysin oudolta modernilta taiteelta.

Kuvaussession aikana minua oltiin yritetty tavoittaa Kirralta huomiseen liittyen. Soitin, jahka pääsin selvemmille vesille: olen ensimmäisenä leikkauslistalla eli paikalla pitää olla vähän ennen klo 7, kun leikkaus alkaa klo 8.

Että silleen. Siinä se nyt on. Tämän matkan maali ja uuden lähtöviiva.

VieläOliJotain:
Valehtelisin, jos sanoisin, ettei yhtään jännitä tai vähän pelotakin. Olen selvästi tullut vanhaksi enkä tarvitsisi enää tällaisia seikkailuja elämääni. Mutta joku on määrännyt toisin, joten näillä korteilla on pelattava, jotka jaettu on.