Niin paljon tulee tämän aiheen tiimoilta koko ajan uutta pohdittavaa mieleen, etten ehdi niitä ajatuksiani julkaisemaan kaikkia samassa tahdissa. Luonnoksissa on jo vino pino erilaisia tekstejä odottamassa julkaisupäivää, vaikka luulin, että hiljaiselolla mennään jälkitarkastukseen saakka. Ei pidä luulla luuta lihaksi.
Tässä taannoin, kun naapurin Samisrouva kävi vähän turisemassa, kävi sellainenkin juttu ilmi, että kun hänelle oli Kirralla lääkäri sanonut, että aggressiivisen syöpämuodon vuoksi hänelle tulisi sytostaatitkin, niin Syöpätautien klinikalla puolestaan toinen lääkäri oli todennut, että "niin, jos niitä sytostaatteja haluatte, sehän on ihan vapaaehtoista".
Ööö... Aha.
No, tietysti. Eihän tässä maassa ketään nippusiteissä leikkaukseenkaan viedä, ihan omin koivin ja vapaaehtoisesti minäkin sinne käpöttelin, mutta siltikin.
Kun on kysymys näinkin vakavasta sairaudesta kuin syöpä, niin kyllä minun mielestäni lääkärin eli alan ammattilaisen tulisi sanoa, mitä tehdään eikä jättää sitä asiaa potilaan päätettäväksi. Miten joku ehkä paniikissa ja ahdistuksessa ja shokissa oleva sairas ihminen voisi muka olla kykenevä tekemään ratkaisuja vakavan sairautensa hoidon suhteen, jos ei ole itse alan ammattilainen ? Ei mitenkään. Kyllä minä ainakin odotan, että minulle joku muu - se ammattilainen mielellään - sanoo, mitä nyt seuraavaksi tehdään. Tai ainakin vaadin henkilökohtaisen mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi itselleen tässä tilanteessa tehtäväksi.
Tämähän on mennyt ihan jenkkimeiningiksi, jos lääkärit tällä keinolla pesevät kätensä vastuusta. Eikö heidän lääkärietiikkansa tai -kutsumuksensa tai joku hemmetin valakin määrää, että lähtökohtaisesti kaikki tehdään potilaan hyväksi, mitä pitää tehdä, ellei sitä jossain hoitotestamentissa ole nimenomaisesti erikseen kielletty ? Minun mielestäni on täysin munatonta toimintaa, jos lääkäri kertoo faktat potilaalle (joka niistä taatusti ymmärrä edes puolia) ja sen jälkeen odottaa, että potilas valitsee Hoitolistalta, mitä laitetaan. Ei hemmetti, en ymmärrä.
Mutta tähän kai sitä täälläkin on menty. Kuulin meinaan saman asian toiselta ystävältäni.
Ja mitä siitä sitten pahimmoillaan seuraa ? No, kaikkihan me muistamme ystävämme Jani Kokin, joka parsan ja päällä seisomisen avulla koetti selättää oman syöpänsä.
Lääkärit kun ovat vaitiolovelvollisia, niin tuskin saamme koskaan tietää, miten voimakkaasti ovat Kokkia hoitoihin silloin alkuvaiheessa painostaneet, mutta toivon todellakin, että kaikki suostuttelukeinot ovat olleet käytössä. Se, että mies ei niitä halunnut ottaa vastaan, oli mielestäni jo silloin sulaa hullutta ja nyt voin vain surukseni todeta, että olin oikeassa. Eli juu, onhan meillä täällä Suomessa vapaus tosiaan päättää omasta pahoinvoinnistamme, mutta sitä vapaaehtoisuutta ei näiden tappavien tautien kohdalla pitäisi missään nimessä ainakaan tukea.
Tähän liittyen tuli sekin mieleeni, että jos vaikka lapsen vanhemmat kieltäytyisivät syöpäsairaan lapsen kohdalla hoidoista, jotka lähes varmasti pelastaisivat lapsen hengen, niin silloin pitäisi lääkäreillä olla oikeus hoitaa lasta joka tapauksessa. Ja se hoitolupa vasten vanhempien tahtoa pitäisi saada nopeasti ja kivuttomasti, koska niissä tapauksissa aika usein ratkaisee lopputuloksen eli mitä nopeammin hoito alkaa, sen parempi. Viattomia pitää pystyä suojelemaan hulluilta tässä maassa, jossa tietoa ja taitoa parantamiseen löytyy.
Aaarrghh. Kierrokset alkavat nousta. Nyt pitää lopettaa. Mutta varsinainen asiani tuli kaiketi selväksi.
VieläOliJotain:
Lunta ripeksii. Tarttee vissin kaivaa Rajattomien joululevy esiin.
Tuo kyllä kuulostaa erittäin oudolta. Ettei olisi kysymys väärinymmärryksestä? Ottamatta kantaa kertomiisi tapauksiin, kerron vain yleisesti: väärinkäsityksiä syntyy helposti fiksujenkin ihmisten ollessa kyseessä. Sen takia ainakin meillä toivotaan omainen tai joku muu läheinen mukaan, kun potilaalle kerrotaan syöpädiagnoosi.
VastaaPoistaLääkärin vastuulla on tarjota potilaalle paras mahdollinen hoito. Eri vaihtoehtojen ollessa kyseessä myös varmistettava moneen kertaan, että potilas on todella ymmärtänyt vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet.
Rintasyöpäpotilaiden asiat käsitellään ns. mammameetingissä, jossa kirurgit ja syöpälääkärit miettivät jokaiselle potilaalle parhaan mahdollisen hoitolinjan. En tiedä sainko sinut vakuuttuneeksi asiasta, mutta näin ainakin täällä toimitaan. Tuskin HUS: ssa kovin erilainen käytäntö on.
Näissä molemmissa tapauksissa oli leikkaus jo tehty ja sitten keskusteltiin siitä jatkohoidosta. Ja kyllä nämä molemmat olivat sitä mieltä - ja siitä ällistyneitä -, että se oli ikäänkuin heidän päätettävissään tuleeko sytostaatit vai ei. Eli heille oli jotenkin korostettu sytostaattien riskejä tosi paljon ja sitä kautta molemmille oli tullut käsitys, että he nyt sitten itse ottavat tämän riskin, jos päätyvät sytohoitoihin. Toinen näistä on vielä itsekin terveydenhoitoalan koulutuksen saanut ja siksi oli erityisen hämmentynyt lääkärin asenteesta. En tiedän, oudolta joka tapauksessa kuulosti.
PoistaJa juuri äsken kuulin eräästä tapauksesta, jossa lääkärit olivat päätyneet tapauksen tutkittuaan siihen, ettei sytostaatteja eikä myöskään sädehoitoa tarvita ja ilmoittaneet tämän päätöksen potilaalle.
Mä uskon, että lääkärit tekevät oikeita ratkaisuja ja mä myös aion noudattaa heidän suosituksiaan, olivatpa ne sitten mitä tahansa.
Systeri kävi äsken ja hän sanoi olevansa äärimmäisen yllättynyt, jos mun möökö osoittautuisi jotenkin erityisen aggressiiviseksi, kun kenelläkään muullakaan se ei sitä ole ollut. Se toki vähän nosti toiveita, mutta parempi olla nuolaisematta liian aikaisin. :)
Tiedän tapauksen jossa lapsi otettu huostaan vanhemmilta jotka eivät sallineet elintärkeää verensiirtoa lapselleen uskonnon takia, lapsi sai asua kotonaan mutta tän sairauden osalta viranomaiset tekivät päätökset.
VastaaPoistaTämä tieto lohdutti. Juuri noin pitää ehdottomasti toimia.
PoistaLäheiseni r-syöpää hoiti lääkäritiimi, ja käsittääksenii tyypiltään erilaisille syöville on erilaiset "hoitokaaviot", ja niiden mukaan mennään. Esmes läheiseni r-syöpä oli aggressiivisin mitä olla voi, ja jos oikein muistan, ei selkeästi erottuva, sytot oli jo ennen leikkausta, koska sellaisenaan sitä ei voinut leikata, leikkauksen jälkeen olli sädehoito ja vielä joku lääkitys, mutta toisenlaisissa syövissä hoito on toinen.
VastaaPoistaKyllä lääkäreiden pitäisi ottaa ammatillinen vastuu, ja jos sopivia hoitokaavioita on useampia, taustoittaa ja perustella niiden edut ja haitat, ja tarvittaessa jopa päättääkin potilaan puolesta se, mikä on paras vaihtoehto. Ei potilaalla ole tarvittavaa tietoa päätöksen perusteiksi.
Kokonaan eri asia on se, että potilas voi kieltäytyä hoidosta.
Juu, kyllä tosiaan syöpätyypistä riippuen on hoidotkin räätälöity. Ennenhän vain poistettiin koko rinta ja sitten Herran haltuun.
PoistaTuota mieltä itsekin olen, että kyllä lääkärin pitää se lopullinen päätös tehdä. Sitä vartenhan he ovat opiskelleet alaa, että osaavat päätöksiä tehdä tietämättömien puolesta.
Ymmärrän sen, jos joku kieltäytyy hoidoista, mutta että sen saisi itse valita! Jessus sentään! Omani oli pieni eikä agressiivinen, mutta ei kysytty mitä haluan, vaan heti ilmoitettiin, että vaatii sytot ja säteet ja vielä hormonihoidon viideksi vuodeksi. Alueeni yliopistollisessa sairaalassa hoito ja suhtautuminen oli ainutlaatuista ja loistavaa ja kirurgit ja muut hoitavat eivät arvuutelleet eivätkä kyselleet, mitä haluaisin.
VastaaPoistaSytot kuulostivat kauheilta, kunnes ne läpikäynyt ystäväni kertoi, mitä tapahtuu ja miten ja menin suht rauhallisin mielin hoitoihin. Tukka lähti ensimmäisen kerran jälkeen, mutta peruukin sain euroakaan itse maksamatta ja hyvän karvapeitteen onnistuin valitsemaan, siitä ei kukaan kysynyt mitään, kunnes itse paljastin, mikä päässäni oli niille, keille paljastin.
Sairaalassa ennen kotiin pääsyä kävi vielä plastiikkakirurgi opiskelija- tai kandiporukan kanssa ja esitti, että voidaan operoida jotain massaa, jotta rinnat olisivat samankokoiset, omani aavistuksen toista pienempi, mutta keskeytin heidät ja sanoin, ettei tässä iässä ole enää mitään väliä, roikkuuko toinen pienempänä vai molemmat samankokoisina. Kirurgi oli tyytyväinen, kertoi vain joidenkin olevan niin vaativaisia ja tarkkoja. Uskon, että joku nuorempi onkin, mutta itse en välitä hiventäkään.
Niin, tai ei edes saisi, vaan että PITÄÄ itse valita. Se on paljon huonompi vaihtoehto.
PoistaMua eivät sytostaatit pelota. Tiedän toki, että niihinkin ihmiset reagoivat eri tavoin, mutta kyllä niistäkin selviää. Eikä mua hiustenkaan lähtö haittaa. Voisin kuvitella, etten edes peruukkia ottaisi, vaikka aika aidoilta nykyään näyttävätkin. Pipo päähän vain. Tai sitten joku ihan överi kuontalo. Tai kaks. :)
Meikäläisellä ei huomaa, että mitään olisi mistään vähennetty. Varmaan on vielä turvotusta jonkin verran ja silläpä leikattu, jo valmiiksi isompi vasen tissi, näyttää edelleenkin isommalta kuin oikea. Eli tämäkään ei tule olemaan ongelma. :)
Taas vanhoja kommentteja, mutta kyllä lapsia huostaanotetaan just tuosta syystä, jos vanhemmat jonkun ideologian vuoksi kieltävät hoitamasta tarvittavalla tavalla, että lapsen henki säilyisi.
VastaaPoistaLapsia suojellaan kahjoilta vanhemmilta. Oikein!
Poista