keskiviikko 11. marraskuuta 2015

kotona

Siis kotona ollaan. Osa tissiä amputoituna, mutta toivottavasti nyt terveenä.

Valitan, etten omista älypuhelinta, jolla olisin voinut jo eilen teidät, rakkaat inehmot, päästää peukutuksen piinasta. Jäin meinaan sittenkin sairaalaan yön yli. Kun kerran pitivät niin hyvänä.

Eli ei mitään suurta eikä pientäkään dramatiikkaa siinä ollut. Kerron siitä rapsaa, jahka tässä olen vähän hengähtänyt ja kotiutunut.

Kiitos teille, että olitte hengessä mukana ja tukena. Mä tunsin teidät kaikki siinä vierelläni.

14 kommenttia:

  1. Toipumisiin!

    No kylla taalla ollaankin bloggerin refresh-nappulaa naputeltu useemman kerran!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että pidettiin hyvin! Nyt annat kotiväen passata ja hemmotella!

    Jaa-a...jos sitten nappais sukkapuikot käteen... :D

    -Heidi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tosi hyvin. Ai, kotiväen passata ? Pienin kysy heti kotiin tultua "mitä meillä on ruokaa", vaikka olin ollut kotona n. 10 minuuttia. :D

      Puikoille kyytiä. :)

      Poista
  3. <3 *helpotuksen huokaus* Olen jännittänyt ja odottanut tietoa. Ajatuksissa edelleen. <3

    VastaaPoista
  4. Hyvä ja toipumista! Tiedän aika tarkkaan, tai siis ainakin kuvittelen tietäväni, tunnelmasi tänään. Varmasti väsyttää ja hämmentää, mutta toivottavasti saat nukuttua. Dreeni?

    Kaikkea hyvää päiviisi ja öihisi, nyt olet jo ekan vaiheen ohittanut, kyllä se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi yö pois kotoa ja ihan eksyksissä. :D Pitää kyllä ihan tsempata, että ottaisi iisisti. Muistutella, että leikattu on. Ei dreeniä.

      Kiitos, juu, kyllä se tästä. :)

      Poista
  5. Ihanaa, että ajatukset tuli perille <3

    VastaaPoista
  6. Hieno homma että tällä erää kaikki hyvin. Nyt lepoa ja voimia tulevaan.

    VastaaPoista