Eli vastaukset blogin hengessä:
Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Olen tosi kiitollinen suomalaisesta terveydenhoidosta. Senttiäkään en ole vielä joutunut hoidostani (muuten kuin verojen muodossa) maksamaan, vaikka minua on tutkinut useampikin erikoislääkäri ja minulle on tehty ties mitä kalliita tutkimuksia leikkauksesta puhumattakaan.
Lisäksi olen tosi kiitollinen suomalaiselle koulutusjärjestelmälle, koska se on kouluttanut senkin loistavan lääkärin, joka löysi tämän möököni. Ja sitä kautta olen tietysti äärimmäisen kiitollinen kyseiselle lääkärille, joka ei lähtenyt arvailemaan, vaan vahvalla ammattitaidolla teki oikeat ratkaisut tutkiessaan minua sekä kaikille muillekin minua hoitaneilla ja auttaneille rautaisille ammattilaisille.
Työkavereille ja ystävilleni siellä ja täällä olen myös erittäin kiitollinen saamastani tuesta ja myötäelämisestä tässä taistelussani.
Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos voisit?
Tämä oli väistämätöntä, joten siihen eivät valintani ole vaikuttaneet, mutta jos rajana on taivas, voisin haluta muuttaa sen geenin tai asian, joka altistaa minut ja sukuni tälle taudille.
Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos voisit?
Tämä oli väistämätöntä, joten siihen eivät valintani ole vaikuttaneet, mutta jos rajana on taivas, voisin haluta muuttaa sen geenin tai asian, joka altistaa minut ja sukuni tälle taudille.
Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Rakastaa sen verran itseään, ettei ole välinpitämätön tosiasioiden edessä. Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että meidän naisten pitää uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja sitä kautta huolehtia itsestämme, koska kukaan muu ei tee sitä meidän puolesta.
VieläOliJotain:
Olen kyllä sellainen oikea pahanilman saarnaaja, myönnän, mutta en kestä katsoa, kun siskot ympärilläni eivät viitsi/ halua/ uskalla ottaa tätä asiaa tosissaan, vaikka tänä päivänä joka kahdeksas suomalainen nainen saa tämän taudin jossain vaiheessa elämäänsä.
Lapsuudenystäväni kuoli tähän tautiin 44-vuotiaana. Miksi? Siksi, kun ei mennyt ajoissa tutkimuksiin. Työnsi päätään pensaaseen niin kauan, että kasvain oli ehtinyt kasvaa jo tosi isoksi ja vaaralliseksi, joka viivyttely sitten koitui hänen kohtalokseen. Sydämeni vuotaa vieläkin verta, kun ajattelen, miten turha oli hänkin kuolemansa.
Josta syystä saarnaan tästä aiheesta suu vaahdossa, ettei enää kenellekään muulle kävisi ystäväni tavoin.
Ja täälläkin... rouvalla on rauhaisa aamuhetki koneen äärellä. Kuten myös ;-)
VastaaPoistaSä saarnaat asiaa joten anna mennä vaan!
Juu, lapset häipyivät jo ja rauha jatkuu taas. :)
PoistaEniten mua tässä asiassa ehkä korpeavat ne, jotka sanovat mulle "siis kyllä munkin pitäisi mennä tutkimuksiin..." Tekee mieli huutaa, että NO, MIKSI PERKELEESSÄ ET SITTEN MENE ?!!?
"Pitäisi". Mä inhoan koditionaalia.
Mä kävin tässä ikävuosina 16/17-29 sellaisella mielestäni aika gurulla gynellä, joka tutki joka vuosi mun rinnat ja kainalot alaosaston lisäksi, ihan perus e-pilleri uusinnan yhteydessä. Aikoinaan siis eksyin tuolle yksityisgynelle siksi, että mulla tuli lukioaikaan maitoa rinnasta, vaikken ole siis koskaan ollut raskaana tai mitään. Vaikka siinä iässä oli toki vähän outoa mennä gynetutkimuksiin harmaapäiselle ukolle, joka vieläpä heitti ihan kohtalaista läppääkin, niin tuo kuitenkin osasi hoitaa ongelmani ja selittää mulle kaikki asiat niin hyvin, että sen koomin kävin hänellä ja opiskeluaikanakin maksoin kiltisti vuosittain nuo yksityiset gynekäynnit.
VastaaPoistaKävin siis kyseisellä ukolla siihen asti kunnes hän jäi eläkkeelle. Ja suru olikin suuri, kun yhtäkkiä sitä aikaa ei saanutkaan hänelle enää varattua... Hän tosiaan tutki aina rinnat ja kainalot myöskin, samoin alapään kaikki kolme aukkoa. Ja hän oli erityisen tyytyväinen siihen, että vielä eläkeikänsäkin kynnyksellä ollessaan, kukaan, jolta hän oli löytänyt syövän, ei ollut siihen kuollut! Ja mun mielestä se on juuri sen ansiota, että hän tutki kokonaisvaltaisesti aina, jolloin syövät on varmastikin löytynyt niin ajoissa, että ne on pystytty hoitamaan. Itsehän olin siis tottunut tähän vuosittaiseen tutkintaan ja se oli minusta mahtava asia, kun sai taas vuoden olla rauhassa kun oli vähän joka osasto tutkittu. Tässä vaiheessa siis luulin, että moinen tutkinta on ihan normaalia aina kun käy gynellä. Ihmettelin siksi kovasti miksi viimeisellä käynnilläni tuolla ukolla tuo ukko totesi, että mun kannattaa joskus tutkia mun rinnat ite ja kun mulla on sileä rintakudos, niin mun pitäisi myös itse suht helposti huomata jos jotain on pielessä. Tosiaan piti tuon itse tutkimispuheen mulle viimeisellä kerralla ja sittenhän se selvisi myöhemmin, miksi. Nyt kun olen sitten käynyt toisella gynekologilla tuon herran eläköitymisen jälkeen, niin eipä tuo ole tutkinut ollenkaan rintoja, kainaloita tai niitä muita reikiä alapäässä. Sitten mulla välähti, että kappas, tähän normi settiin e-pillereiden uusinnassa kuuluu näköjään vaan minuutin vilkaisu ja Herran haltuun.
No, sitten olen alkanut ajatella, että joo, pitääpä itse sitten rintoja tutkia. Mutta sitten kun niitä alkaa itse sörkkiä, niin sitä kuvittelee kaikki normaalitkin sieltä löytyvät asiat joksikin, niin eipä ollut kovin hedelmällistä touhua. Olen suunnitellut laittaa mieheni suorittamaan tutkinnan, mutta on jäänyt vielä tekemättä ;)
Mulla on tietysti sikäli helppoa, että kun olen pieni- ja sileätissinen, niin on varmastikin jotain mahdollisuuksia ihan tolla kopeloinnillakin sieltä jotain löytää. Verrattuna isoihin muhkuratisseihin, mihin taatusti tarvitaan laitteitakin. Mutta vaikka olenkin nuori ja sileä rintakudos on pienemmässä riskissä kehittää kasvaimia kuin muhkuraisempi, niin eihän mikään ole kiveenhakattua tässä elämässä ja tosiaan viisi vuotta sitten sattui meidän suvun ensimmäinen rintasyöpätapaus ja vaikken olekaan kysäissyt tältä rouvalta, että minkäs sortin koostumukselliset tissit hänellä on, niin kaikkien tällaistenhan pitäisi toimia herätyksenä sille, että pitää muistaa itsensäkin tutkia/tutkituttaa, vaikka vielä nuori olisikin. Että ihan oikeasta asiasta saarnaat. Turhaan kun ei kannata kuolla, vaikka ei itsestään niin välittäiskään, mutta läheisistä edes :)
Toi itsetutkiskelu on tietty hyvä juttu, jos tuntee rintansa. Ja siinähän sen tietty oppii. Paitsi en mä, kun on sitä kystaa ja kaikkea muutakin niin pirusti. Eikä tätä mun möököä tuntenut edes lääkäri, joten tavallaan ymmärrän, etteivät lääkäritkään niitä enää kopeloi, kun on tarkempiakin keinoja olemassa. Ja jos vuodessa käy tuhansia potilaita ja suurin osa vain kerran vuodessa, niin mistä hitosta sen voisi muka muistaa, kenellä minkäkinlaista perunapeltoa siellä liiveissä on. Etenkin kun se rinta 'elää' kuukautiskierronkin mukaan. Eli itse en luottaisi myöskään lääkäreiden käpäliin, ainoastaan laitteisiin. :)
PoistaAlle 3-kymppisillä tämä möökö on harvinainen, muttei mahdoton. Yli kolmekymppisiltä tätä löytyy jo valitettavan paljon, puhumattakaan meistä vanhemmista ikäluokista. Ja tässä taudissa tieto vähentää tuskaa. Siksikin saarnaan. :)
Ihan oikeaa asiaa saarnaat. Luin äsken Marran kommentin ja mietin, että olisiko gynejen koulutus muuttunut jossain vaiheessa. Kävin aikoinaan kymmenen vuotta yhdellä naisgynellä ja hän tutki myös rinnat ja kainalot. Hän jäi eläkkeelle ja siisryin toisella naisgynelle, joka myös teki samta tukimukset. No hänkin jäi eläkkeelle. Päätin, että nyt varaan sitten ajan nuoremmalle, jolla voisin käydä todella pitkään ennen kuin jää eläkkeelle. Eipä tutkittu enään niin kuin ennen. Onneksi mulla noi rinnat on pienemmän puoleiset, joten on helppo tutkia itsekkin.
VastaaPoistaMä luulen, että gynet eivät halua noin suurta vastuuta niskoilleen. Kyllä mullakin oli silloin vuosikymmeniä sitten sellaisia gynejä, jotka tarjoutuivat tutkimaan käsineen, mutta mä kieltäydyin silloinkin, kun kävin jo säännöllisesti laitetutkinnassa.
PoistaEikä siitä nyt tietenkään haittaakaan ole, jos joku lääkäri haluaa niitä käpälöidä, mutta itse en vain luottaisi siihen yhtään, jos ei kerran mammografiakaan kaikkea löydä. :)