Olen aina ollut huono sairastamaan mitään flunssia tai muita vilustumisia. Kouluunkin menin aina puolikuntoisena, kun ajattelin, ettei saa jäädä tuleen makaamaan ja usein se auttoikin. Tauti meni nopeasti ohi. Kuten näillä nuorilla näyttäisi menevän. Nykyään, jos noudatan suosituksia - lepäämistä ja nestettä - niin tuntuu, että tauti sen kun jatkuu ja jatkuu ja pitkittyy pitkittymistään. Eli..?
Päätin näyttää plunssalle fingeriä ja kävin kääntymässä kustannuspaikalla. Vein sairaslomatodistuksen ja hoidin erään pakollisen ei-työasian, joka olisi mennyt persiilleen, jos en olisi töissä käynyt. Lisäksi kävin tervehtimässä kaikkia, jotka minua sairaslomalle lähtiessäni olivat tavalla tai toisella muistaneet. Lämmin ja iloinen oli vastaanotto joka puolella ja vaikka käskivätkin levätä ja ottaa iisisti, niin sanoivat, että jo tässä viikossa oli muutama huokaissut, että olisi meikäläiselle siellä käyttöä. Siis työmielessä. Kiva kuulla, että vaikken korvaamaton olekaan, niin tarpeellinen kuitenkin. Sanoin itsekin toivovani, että pääsisin takaisin mahdollisimman nopeasti.
Parille lähimmälle työkaverille järjestin ex tempore strippausnäytöksenkin invavessassa eli vilautin tissiä. Toinen katseli sitä ammatillisessa mielessä (ei ole sivutoiminen strippari) ja totesi, että kaunista katsottavaa - siis haavat - eikä toinenkaan ollut enää kauhistunut.
Ennen lähtöäni muistin vielä tulostaa osoitetarrat joulukortteja varten ja sitten olinkin jo valmis kotimatkalle. Pari tuntia siinä hurahti ja ihan hyvin jaksoin, vaikka välillä pyrki yskittämään.
Kotona söin ja ehdin ottaa pienet tirsat ennen kuin ovikello soi. Samisrouvahan se naapurista uskomattoman kaunis kukkapuska kainalossaan tuli tervehtimään toipilasta. Ei pelästynyt meikäläisen kähisevää ääntä, vaan istahti juttelemaan hetkeksi. Kyselin häneltä muistin virkistämiseksi, miten hänen möökönsä kanssa nyt oikein olikaan ja oikein muistin: hänelläkin oli vartijaimusolmuke puhdas, mutta koska möökö oli vihamielinen, päätyivät kuitenkin sytostaattihoitoon.
Eli eipä tässä ihan vielä kannata huokaista lopullisesti tämän omankaan möököni kanssa. Mutta oli mitä oli ja tuli mitä tuli, niin siihen asiaan en voi itse vaikuttaa, joten murehtimatta paras. Reilun viikon päästä saan sen sitten tietää, mutta sitä ennen elän tässä kuplassani, että kaikki on ok. Sitäpaitsi Hesarin deadline kertoi, että tulen 75% todennäköisyydellä elämään yli 82-vuotiaaksi, tarkasti ottaen näillä elintavoillani - enkä edes huijannut - kuolen 30. elokuuta ollessani 87-vuotias.
Muuten hyvä, mutta kun testistä puuttui kysymys "Oletko sairastanut tai sairastatko parhaillaan syöpää?", niin ihan en nyt lähde tuon testi pohjalta vielä hautakiveä tilaamaan.
Sen sijaan menin kuukleen ja etsin kipakoita kotikonsteja tämän raivostuttavan keuhkoputkiyskäni hillitsemiseksi. Eteen tuli ohje kamomillateestä, johon on liotettu hunajaa ja puristettu valkosipulia. Auta armias, mikä drinksu tuli! Tunsin oloni paremmaksi ennen kuin olin edes ehtinyt sitä vielä maistamaankaan. Oletettavasti on kuitenkin tehokasta, kun maku oli jostain sukkamehun ja kainalohien (kaina lohien *hih*) välimaastosta. Onneksi ei tarvitse kärytä ihmisten ilmoilla.
Nyt aamulla eilisen yskimisen jälkeen tuntuu kuin kurkunpäätä olisi siloiteltu raastinraudalla. On niin karhea ja turta, ettei edes kutita, mikä toki voidaan laskea plussaksi. Ehkä. Sanasta en vielä tiedä, tuleeko sitä ulos. En ole uskaltanut vielä määkäistä ensimmäistäkään. Todennäköisesti tulee pelkkää kuumaa ilmaa ja kihinä. Mikä puolestaan asettaa haasteita, kun pitäisi perua huominen kolposkopia-kontrolli. Ei meinaan paljon innosta olla siellä sakset auki ja hokkarit kohti Otavaa, kun yskää pukkaa ja tissi rötköttää puoliraadeltuna.
On tää jumankeuta kyllä. Mutta tehokas työntekijä sairastaa kahta tautia samalla sairaslomatodistuksella, kuten töissä
VieläOliJotain:
Eli jos joltain livahti rivien välistä ohi, niin mulla on siis joulukortit jo kuorissa ja postimerkitkin ostettuna.
Nyt pinkin lokakuun aikana oli paljon uutisointia rintasyövästä. Hoidot ovat edistyneet valtavasti ja yhä useampi tapaus havaitaan ajoissa jolloin kuolleisuuskin on laskenut. Ja se on hyvä se. Ihan lähellähän on läpimurto monen muunkin syövän taltuttamisessa joten täytyy vain toivoa, että tieteeltä ei ihan ekana leikata rahoitusta. Ja että ne pahat lääkeyhtiöt (iron.) saavat jatkossakin rahoittaa lääketutkimusta.
VastaaPoistaNo eihän tuo sinua lohduta kun oman möökösi kanssa taistelet. Jospa pahin olisi kuitenkin nyt ohi kohdaltasi, sitä kai jo uskaltaa toivoa. Ja hyvinkin sinnittelet perikuntasi ilona vielä vuosikymmenet.
Minä en ole edes joulukortteja ostanut, saa nähdä saanko yhtään postiin. Nyt ei vaan huvita ajatella yhtään mitään ensi viikkoa pidemmälle. Marraskuun apatia.
Äläkä IKINÄ purista valkosipulia, se on aivan laitonta. Sieviä siivuja leikkelet ja sotket niihin liemiisi. Puristaminen tuhoaa valkosipulin hienon aromin ja tekee siitä a) haisevan b) kitkerän.
Totta on, että edistystä tapahtuu syöpäsaralla koko ajan ja se kyllä oikeasti lohduttaa. Ainoa, mikä ei ole vielä ihan mennyt perille meille naisille on se, että ITSE pitää pitää itsestään huolta. ITSE pitää olla aktiivinen, mielellään jo ennen seulontoja, kun tämä tauti ei enää todellakaan ole mikään ikäloppujen mammojen sairaus. Ja oli tämä mun tauti nyt sitten mitä tahansa, niin tämän kyydissä en ihan heti vielä täältä lähde: paljon on tehtävissä kaikissa tapauksissa.
PoistaMä olin innoissani tehnyt joulukortteja jo tälle vuodelle yli tarpeen. No, onpahan varakortteja, jos tulee ylläreitä. Äläkä sä nyt mitään joulukortteja mieti! Joulu tulee, lähetit niitä eli et. Keskityt vaan nyt tähän hetkeen ja lähitulevaisuuteen.
Tietysti!! Paukapää unohdin, vaikka tiedän, ettei niitä kynsiä puristella. Mikä amatöörimäinen moka. Ruokiin ja leivän päällekin aina leikkaan ohuita siivuja, joten en käsitä, mikä ajatuskatkos mulle tuli. Ilmankos oli niin kipakkaa juomaa. Mutta inkivääriä kaiketi saa puristaa...
Tuli kutsu mammografiaan, kääk. No, minä olen vanha akka, ei se voi kovin paha tauti enää voi olla :)
VastaaPoistaMutta sydän itki verta, kun näin aamulla leikkauslistan: 20 ja risat nuori nainen ja poistetaan kaikki. Ei siis tavallista rinnan poistoa vaan vielä syvemmältä. Täytyy vain toivoa, ettei ole ihan äkäisintä laatua.
"sakset auki, hokkarit kohti Otavaa ja tissi retkottaa puoliraadeltuna", välitön naurun purskahdus :D
Täältä lähtee pari taudin manausta: hus räkä helvettiin, yskä yöhön kadotkoon! Paranemista :)
Pyydä se ultraäänitutkimus siihen samaan rysään. Tai maksa itse, jos eivät suostu samaan kustannuserään sitä laittamaan. Ei ole yksi eikä kaksi syöpää, jotka olisi ultrassa löydetty aikaisemmin, kun mammossa eivät näkyneet. Nimimerkillä "tiedän mistä puhun" :)
PoistaNuorilla ja niillä, joilla on vielä lapset laittamatta, tää tuntuu kaikista epäoikeudenmukaisimmalta. Shokki on varmasti ihan käsittämätön. Mäkin toivon täällä täysillä, ettei ole liian paha tapaus. Surullista siltikin.
Joo, ja toi vielä toteutuu, kun ilmoituslapussa luki, että jos olisi halunut perua, se olisi pitänyt tehdä jo aika päiviä sitten. Saas nähdä, mitä siitäkin vielä tulee...*huoks*
Olihan tymäkkä manaus! Kyllä varmasti lähtee. Kiitos. :)