avautumisesta

Juu, ei. Haava ei ole avautunut, joten lepo vaan. Otsikko viittaa sanalliseen avautumiseen, ei tosin meikäläisen, kun sitä laatua on nyt ollut jo ihan yli äyräiden, vaan TM:n avautumiseen.

Kaikki meikäläisen horinoita hiemankin kauemmin seuranneet tietävät, että TM ei ole ns. puhemiehiä. Hän on jäyhää pohjanmaalaista sukujuurta eikä tuhlaa sanoja enempää kuin on ihan pakko. Mikä luonteenpiirre on taas tällaiselle karjalalaisia sukujuuria omistavalle moottoriturvalle ollut hieman haasteellinen asia. Mutta selvitty on tähän saakka - kompastellen, mutta kuitenkin -, joten eiköhän tämä tästä vastakin.

Kun meikäläinen avautui möököstään töissä heti jokaiselle, joka sinne ilmestyi silloin torstaiaamuna ja sanoi "moi", niin TM oli kertonut asiasta vain yhdelle pitkäaikaiselle työkaverille, vanhemmalle rouvashenkilölle. Ei muille, vaikka toki hänellä muitakin läheisiä työkavereita on. Ei vaan ollut hänen juttunsa asiasta avautua.

Nyt jälkikäteen miettien syynä saattoi olla se, että TM oikeasti oli huolissaan minusta/ tilanteesta/ möököstä/ tulevasta/ jostain, vaikkei se missään vaiheessa hänestä näkynyt. Ainoastaan sinä päivänä, kun olin lääkärissä ja päivä siellä vähän venyi, tuli TM:ltä tekstiviesti "ootko sä vieläkin siellä?", mikä paljasti jotain liikkuvan sen tyynen pinnan alla. Se, että ylipäätään laittoi mitään viestiä kysymysmerkillä varustettuna, oli jo täysin poikkeuksellista, mutta se, että viestissä oli enemmän kuin 1,5 sanaa, kertoi minulle, että kyllä se tätä kuitenkin jollain tasolla pohtii ja on ehkä huolestunutkin.

Eli TM on vastoin kaikkia ennakkotietoja paljastunut ihan ihmiseksi hänkin. Lohduttavaa. Mutta ei siinä vielä kaikki.

Viime viikolla oli TM kauppareissullaan pakastealtaan äärellä päättänyt sitten avautua oikein kunnolla meikäläisen möököstä ja perusteellisena miehenä aloitti sen oikeasta päästä eli papista.

Huvitti, kun kertoi siitä kokatessaan illalla ruokaa. Täytyy kyllä mainita, että ko. seurakuntamme pappi on nainen, jonka tunnemme muutenkin lastemme yhteisen harrastuksen kautta, mutta siltikin näin sieluni silmin TM:n ripittäytymässä siellä pakastevihannesten keskellä. Oli pakko käydä kävelyllä moikkaamassa sielunpaimenta ja varmistamassa, ettei hänelle ole jäänyt mitään vääriä luuloja meikäläisen tilasta. Miesten selitykset kun - ja TM:n etenkin - voivat joskus olla niin niukkoja, että naiskuulijalle voi muodostua ihan vääristynyt kuva asiasta. Tällä kertaa fakta oli kuitenkin ollut faktaa ja sitä oli ollut tarpeeksi. Kiva oli silti hetki jutella mukavia rouvan kanssa.

Kävelyreissuni alkajaisiksi törmäsin postilaatikoilla naapurin rouvaan. Kerroin hänellekin, että olen nyt muutaman viikon tässä oloneuvoksena, ettei ihmettele, jos meiltä näkyy liikettä ja valoa outoihin aikoihin keskellä päivää. Syynkin toki kerroin ja sain lämpimän halauksen. Hassua vaan, että edelleenkin, kun kerron tästä uusille ihmisille, tunnen olevani keskellä näytelmää "Erään tissin tarina". Edelleenkin olo on epätodellinen, vaikka olen tätä nyt märehtinyt täällä ja töissä ja puhelimessa ja joka hemmetin paikassa.

VieläOliJotain:
Viikonloppuna uskalsin vihdoin vaihtaa sen Yossy Yosefina Näätä -topin ihan rintaliivehin. Vanhoihin, joista olin poistanut kaarituet, kun en jaksanut lähteä ostamaan uusia ihan vain tätä varten. Pieleen kun olisi mennyt kuitenkin. Mutta ne vanhat olivat ihan hyvät. Nostetta on enemmän kuin siinä topissa, joten saatan siirtyä ihan niihin ja säästää ne topit korseteiksi pikkujoulumekon alle.