Taisin edellisen postauksen lopussa manata itselleni takapakkia: rinta juilii pikkasen enemmän kuin aikaisemmin. Ei edelleenkään juurikaan arvista, vaan ns. rintalihaksen päältä. Eli säteilee jostain sieltä sisältä ylemmäs. Raivostuttavaa.
Saa nähdä, mitä tästä yöstä vielä tulee. Meikäläisen tuurilla löydän itseni vielä Meilahden päivystyksestä. Jihaa...
Älä säästele kipulääkkeissä! Sallittu määrä kannattaa ottaa kun operaatiosta ei kuitenkaan ole montaa päivää. Toki jos ihan oudoksi kivut yltyy niin tohtorin pakeille...
VastaaPoistaToivottavasti ei kuitenkaan mitään hälyttävää!
-Heidi -
Tässäkin olet oikeassa. Kuvittelin jo pärjääväni vähemmällä, joten lopputuloksena pitikin ottaa enemmän. Täytyy seurata tilannetta.
PoistaNo, tuli mitä tuli, niin kyllä tästä selvitään. Ennemmin tai myöhemmin. :)
Jos nayttaisi olevan jotain tulehdukseen liittyvaa, niin ainakin paivystykseen! Vaikka varmaan sait jo antibiootit varoiksi, vai?
VastaaPoistaKatsotaan ja kuunnellaan. :) Ei täällä mitään varmuuden vuoksi -antibiootteja anneta. Eli en saanut. :)
PoistaOperaatio ohi ja hyvä niin. Tavallaan olet onnekas (ei varmaan nyt tunnu siltä...) mutta ajoissa löydetty pieni möökö ja säästävä leikkaus. Toivotan nopeaa toipumista ja tasaista arkea. Sen parempaa elämää ei vain ole.
VastaaPoistaHirrrveän lämmin halaus täältä sulle! Elämä nakkaa eteen haasteita, sinä selätit juuri yhden ison, vaikka aina tätä mukanasi kannatkin. Älä anna sen hallita.
Yhden sydänlämpimän neuvon sulle annan toivoen, että kuuntelet... jos elämässäsi on jokin voimakas stressitekijä, niin elimoi se. Maksoi mitä maksoi. Kestostressi on pahin mahdollinen terveytesi uhka. Syöpäsairauksiin liittyy genetiikan lisäksi myös pitkäkestoinen stressitila. Yleensä aina.
Toivon sulle lämpimästi toipumista, paranemista ja möökötöntä elämää tästä eteenpäin.
Olen onnekas, tiedän sen kyllä eikä tavallista arkea parempaa olekaan. :) Enkä ole tämän syöpäni suhteen mitenkään ahdistunut. Olen vuosikausia seurannut näitä savottoja ihan läheltä enkä usko, että tämä jää mitenkään sen enempää mieltäni painamaan, kunhan tästä leikkauksesta toivun. Meillä on ollut isommatkin haasteet TOP:ssa vuosien aikana ja niistäkin ollaan selvitty. :)
PoistaKiitos neuvostasi, painan sen syvälle mieleeni. :) Valitettavasti kaikkia stressitekijöitä en voi poistaa elämästäni. Isomman suolistosairaus seuraa meitä ikuisesti eikä Pienimmänkään elämä ainakaan tässä hetkessä (teini-ikä) sitä helpointa ole. Mutta voin näistä huolimatta yrittää ja ainakin pienimmät turhat murheet heittää harteiltani.
Suurkiitokset. Kyllä tästä selvitään levolla ja rauhalla. :)
Kuulostaa aika normaalilta, että tässä vaiheessa kivut vähän yltyy. Mutta kuten yllä on kommentoitu, HETI päivystykseen, jos tulehduksen merkkejä. Itse muistan, kun ranteeseen tehtiin iso luudutusleikkaus, niin hyvän alun jälkeen oli sitten tovin aikaa tuskaista. Liittyneekö paranemisprosessiin, näin kuvittelen?
VastaaPoistaAnu T.
Tulehdukse merkkejä en ole vielä ollut havaitsevinani. Haavat ovat pehmeitä, eivät vuoda tai punota. Eli päälle päin näyttää ihan hyvältä. Seurailen tilannetta ja käyn sitten näyttämässä, jos olo jotenkin kurjistuu eivätkä lääkkeet pidä kipuja pois. Ehkä tämä on ihan normaalia. Edellisestä isommasta leikkauksesta (kantapäät) on jo yli 20 vuotta aikaa enkä oikein muista enää, miten se silloin meni.
Poista