kauheus on katsojan silmässä

Meikäläistä kun on leikelty vähän sieltä sun täältä, niin olen melko rauhallinen, mitä tulee haavoihin ja tikkauksiin ja pystyn niitä kohtuullisen neutraalisti tutkimaan ja arvioimaan.

Tästä möököleikkauksesta tuliaisena sain siis kaksi haavaa: toinen on kainalossa ja uusien mittaustulosten mukaan n. 6-7 cm pitkä (sanoin työkaverille, että on vain 4 cm) ja toinen on rinnassa kolmasosaympyrän mallinen, n.3-4 cm nännistä (kainalon puolella eli jää rintaliivin alle) ja pidempi kuin tuo kainalon haava eli ehkä n. 9 cm.

Haavojen reunat ovat siististi ja tiukasti kiinni toisissaan rusehtavalla läpinäkyvällä haavateipillä teipattuna - ja tietty sisältä myös tikattuna - ja jos mitään vahinkorepeämisiä ei tule, niin arvilla en pääse liikaa kehuskelemaan. Niitä ei meinaan näistä taisteluvammoista tule. Tai korkeintaan langanohuet luirut.

Tyytyväisenä tosi nätteihin haavoihin ja siistiin leikkausjälkeen laitoin kuvan kohdealueelta parille tutulle. Toinen vastasi kauhistuneena: "No on isommat arvet kuin ajattelin!" ja toisellekin näky oli pieni yllätys, vaikka tokihan sitä nyt arvaa, että kaikkia sateenkaaren värejä sieltä löytyy. Itse tosiaan näin vain sen, miltä lopputulos joku päivä tulee näyttämään. Kauneus - ja kauheus - on todellakin katsojan silmässä.

Työkaveri oli varmaan tottumattomana jotenkin kuvitellut, että arvet ovat jotain samaa tasoa kuin tähystysleikkauksessa tulevat arvet, koskapa kysyi, tekikö leikkauksen kone.

Juu, ei näitä leikkauksia roboteilla tehdä. Rintasyövässä rinta pitää ihan oikeasti avata ja lääkärin pitää omin silmin nähdä ja tutkia, mitä sieltä löytyy ja mitä sieltä otetaan pois, huolimatta kaikista edeltävistä tutkimuksista ja kuvauksista. Minullakin vasta leikkauksessa selvisi, paljonko sitä kudosta pitää ottaa siitä ympäriltä pois eikä sellaista päätöstä käsittääkseni voi tehdä kuin avaamalla ja katsomalla. Mikä on mielestäni tosi hyvä juttu. Koneita voi käyttää apuna, mutta ihmisen pitää tehdä päätös, sitä mieltä minä olen.

Vasta jälkikäteen - eli sen jälkeen, kun olin kuvat tutuille lähettänyt - tajusin, että siellä haavateipin altahan hiiluu myös kuulakärkikynällä piirretyt viivat, joiden mukaan leikkaus on tehty. Eli haavat näyttävät pahemmilta, mitä ne oikeasti ovatkaan näiden tummien viivojen takia ja sitäkin ovat varmaan kuvaa katsellessa hätkähtäneet. Täytyy varmaan laittaa uusintakuva, jahka väriloisto on laskeutunut ja kuulakärkikynän jälki peseytynyt pois.

VieläOliJotain:
Olen tapojeni vastaisesti käynyt suihkussa kaksi kertaa päivässä, koska "vesi vanhin voitehista" ja muutenkin. Lisäksi olen antanut etenkin kainalohaavalle ilmakylpyjä, ettei vain hautuisi liikaa.

Rinnan haava ei tunnu miltään ja rinta on pehmeä, vaikkakin myös pieniä muhkuroitakin löytyy, mutta se kai on normaalia kaiken sen ronkkimisen jälkeen. Kainalon haava pikkasen aristaa ja sieltä ne kauneimmat mustelmatkin löytyvät, joten siitäkään en ole huolissani, kun myös se alue näyttää olevan ihan ok ja pehmeä. Särkylääkettä (Pamol) syön edelleenkin sen kolme kertaa päivässä ja sillä pärjään kyllä.

Eilen tosin kävi mielessä, että onko normaalia, että vieläkin aristaa. Sitten tajusin, että leikkauksestahan on kulunut vasta alle neljä vuorokautta ja päätin, etten ehkä huolestu vielä. Jos nämä parissa päivässä tokenisivat, niin miksi sitten olisi määrätty kolme viikkoa sairaslomaa. Täytyy vain ottaa iisisti ja antaa ajan hoitaa tehtävänsä.