todistetusti säteilevä persoona

Tänään oli vuorossa sitten sen radioaktiivisen 'jyvän' laitto möököön.

Sehän siis laitettiin siksi, jotta lääkäri sen kasvaimen sitten leikkauksessa helposti löytäisi. Kysyin, laitetaanko se automaattisesti kaikille ja vastaus oli, että ei. Ainoastaan, jos kasvain on pieni ja vaikeasti tunnistettavissa (?). Olen siis nyt todistetusti myös haasteellinen tapaus, mutta senhän te jo tiesittekin.

Mutta homma meni siis niin, että ensin meikäläinen rojautettiin lavitsalle yläruumiskroppa (eipäs nyt mennä asioiden edelle) paljaana odottelemaan lääkäriä, joka sen jyvän laittaisi. Ja olisihan se pitänyt arvata.

Hetken päästä huoneeseen saapasteli ihan syötävän suloinen nuorehko mieslääkäri. Jälleen kerran.

Voi penteleen pentele... Mä olen jo seonnut laskuissani, kuinka mones tämä oli laatuaan, jonka edessä olen punastellut puolialastomana. Meikäläisen ristinä on näet nähtävästi kohdata jossain vaiheessa sairaalloista elämääni kaikki nämä tämän valtakunnan lääkärihunksit. Onneksi tämä kappale kuitenkin keskittyi tuijottamaan ultraäänilaitteen monitoria eikä ehkä huomannut kuolatippaa suupielessäni. Mutta ne kädet... Voi pieksut....

Enivei. Sen verran pitkään ja intensiivisesti hän monitoria tuijotti, että meikäläistäkin alkoi jo vähän jännittää, jotta pistikö se uuden bondin pyörimään vai mitä hittoa siellä oikein näkyy.

Ei kuitenkaan nähtävästi tarpeeksi mitään, koskapa kävi kutsumassa toisen lääkärin paikalle. Hoitaja siinä välissä paljasti, että tämä suloinen mies olikin vasta erikoistumassa eikä siksi halunnut ko. jyvää laittaa niin haasteelliseen tissiin, vaan sen laittaisikin erikoislääkäri, joka Luojan kiitos oli sentään nuorehko naislääkäri.

Hänkin kyllä syynäsi ja ihmetteli sitä möököä tosi pitkään, vaikka toki sen heti löysikin. Meikäläisellä on kuitenkin niin paljon kudosta (lue: isot hinkit) ja paljon kystia, jotta koska se möökö on siellä jossain välissä eli uumenissa, piti sitä tarkastella vähän pidempään ja joka puolelta.

Itse operaatio meni suht nopeasti ja... No, valehtelisin, jos väittäisin, että kivuttomasti. Sanotaan, että se tuntui tympeältä ja eniten koko hommassa jännitti se, kun ei tiennyt, mitä on tulossa. Jälkeen päin olisi hyvä hurskastella ja sanoa, että "eihän se nyt mitään, tollanen pieni pistos...", mutta joo, ei siihen nyt ihan joka päivä haluaisi joutua. Eikä siinä tiettykään mitään puuduttelemaan lähdetty. Juu ei, koska puuduttaminen on nössöjen hommaa olisi kuulemma sattunut enemmän, mistä asiasta nyt voidaan olla varmasti montaa mieltä.

Tosinainen kesti sen kuitenkin inahtamatta *öhöm*, vaikka lääkäri joutuikin sitä neulaa oikein tunkemaan, kun oli niin timmiä tissikudosta edessä ja vähän vielä ronklaamaankin eli pujottelemaan kystien ohi, mutta sinne se merkki kuitenkin upposi, keskelle kasvainta. Näin sen monitorista itsekin.

Eli kyse ei ole mistään maissin- tai edes vehnänjyvästä, vaan oikeammin ompelulangan pätkästä, joka ujutetaan sen neulan sisältä tissiin ja siitä katkaistaan pieni - mun tapauksessa alle sentin pituinen - pala, joka nyt sitten tekee meikäläisestä entistäkin säteilevämmän tyypin.

Lopuksi otettiin vielä pari lähikuvaa tissistä nuorta mieslääkäriä leikkaavaa kirurgia varten ja sitten pääsinkin lähtemään jo kustannuspaikalle.

Nyt tissi kiukuttelee, kun sitä on sorkittu enkä ehkä luvasta huolimatta menekään tänään saunaan. Katsotaan sitten huomenna uudestaan.

VieläOliJotain:
EY kysyi, tuleeko siinä säteilyn sivussa kenties jotain muita supervoimia, -taitoja tai -ominaisuuksia.

Lääkäri vastasi, että valitettavasti ei tule. Pöh, mälsää.