Kun tässä päivät ennen leikkausta alkavat käydä vähiin, on koko ajan sellainen kuvottava tunne kuin silloin, kun on unohtanut jonkin hemmetin tärkeän työjutun ja josta unohduksesta koituu ihan pirunmoinen haloo. Inhottava tunne vatsassa, rinnassa, ohimoiden välissä ja suolistossa. En halua edes kuvitella, millaista on sellaisella, joka on saanut tätä möököä huomattavasti paljon paskemman ennusteen. Kun pitää muutaman kuukauden välein ihan tosissaan pelätä koetuloksia.
En yhtään ihmettele, jos joku menettää järkensä roikkuessaan kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen samassa löysässä hirressä. Onko tämä kaikki sen arvoista?
Näissä aurinkoisissa tunnelmissa haluan silti toivottaa hyvää Isänpäivää, jos tänne ketään isiä ylipäätään on eksynyt. Toisaalta paistaahan se Isänpäivä meille muillekin.
Päivän sananlasku:
Ora et labora.
Tjoop. Iskun kestää, mutta odotus ja tietoisuus siitä iskusta on kammo, ahdistava, yököttävä.
VastaaPoistaUnohdin nukahtaa, kun luin blogisi vanhempia juttuja. Ehkä kohta zorro vie.
Juuri niin. Kaikkea ei halua edes miettiä.
PoistaNuku mieluummin. :)
Uskoisin tietäväni tuon tunteen jota kuvailit. Inhottava jäytävä epävarmuus joka pahimmillaan tulee vakiotunteeksi jokaisen kontrollikäynnin välillä, edellä ja jälkeen.
VastaaPoistaMinä olen kieltäytynyt ajattelemasta omaa ohimosuontani, yritän keskittyä kaikkeen muuhun ja löytää elämästä kivoja asioita. Vaikeaa on.
Tsemppiä viikkoosi.
Mun pelot ovat käyt, kats. turhia ja perustuvat vain johonkin selittämättömään tunteeseen. Järki sanoo toisin, mutta tunne on kuitenkin olemassa. Todistaa, että tunteita on mahdoton ohjata ajatuksen voimalla.
PoistaKiitos. Odotan vimmatusti ylihuomista. ;)
Mä luulen, että kaikki on kuitenkin sen pelon ja kuvotuksen arvoista kuitenkin. Kyllä jokainen kuitenkin odottaa sitä päivää, että sanotaan kaiken olevan taas kunnossa. Ainakin hetken. Eihän elämästä koskaan tiedä, mitä "kivaa" sillä on tarjota, kun yhden tuskan saa hoidettua pois.
VastaaPoistaMutta ymmärrän kyllä, että tuskaa ja pelkoa on. Mua kuvottaa jo normaali hammaslääkärikäynti pari päivää ennen sitä. Isommista jutuista puhumattakaan.
Kai se on sisäänrakennettu juttu, että aina toivoo parempia aikoja, vaikka usko välillä horjuukin. Jonka jälkeen miettii, miten äärettömän paha olla on ollut niillä, jotka eivät enää jaksaneet, vaan luovuttivat.
Poista