maanantai 2. marraskuuta 2015

lääkäri, syöpäsairaanhoitaja, anestesiahoitaja, labra(dorin)hoitaja

No, nyt alkaa vihdoin ja viimein tapahtua jotain.

Kävin siis lääkärissä ja todennäköisesti tapasin leikkaavan kirurgin. Nainen. Ehkä meikäläisen ikäinen, suomenruotsalainen korostuksesta päätellen. Nimi ei jäänyt mieleen. Mukava ihminen kuitenkin.

Tutki käsikopelolla ja totesi, että vasen tissi on isompi, joten siitä voi hyvinkin palan poistaa. Huvitti. Sanoi myös, ettei kykene sitä möököä tuntemaan eikä tuntenut mitään kainaloissakaan. Jos se on vain se, mitä oletetaan, niin säästävä leikkaus on kyseessä. Mutta sekin ratkeaa sitten vasta, kun on leikattu ja tutkittu tarkemmin. Ok.

Magneettikuva sen sijaan yllätti. Sieltä löytyi vaikka mitä. Mm. kipeä oikea olkapää, jonka lausunnon antaja määräsi myös tutkittavaksi. Siinä on kyllä venähdysvamma, jollainen vastaava on ollut myös vasemmassa olkapäässä joskus vuosia sitten, mutta jos haluavat sen tsekata, niin en vastustele. Lisäksi löytyi maksasta pienehkö hematooma, joka on kuulemma vaaraton, mutta sekin oli merkitty ultrattavaksi vielä jossain vaiheessa. Jopa lääkäri oli pikkasen äimänä, miten laajalta alalta se magneettikamera oli pyyhinyt ja miten tarkkaan niitä kuvia oli syynätty muualtakin kuin tissien kohdalta, mutta ei kai siinä mitään.

Lääkärin jälkeen juttelin syöpäsairaanhoitajan kanssa. Juteltiin mukavia puolisen tuntia, kun ei minulla nyt ollut mitään sen ihmeempää kysyttävää. Antoi kasan esitteitä, jotka kohteliaasti otin vastaan, vaikka tiedän, että puolet niistä jää lukematta, kun ovat tuttua huttua. Mm. Syöpä-yhdistyksen paperit olivat turhia, koska kuulumme jo ko. yhdistykseen.

Sen jälkeen oli vuorossa anestesiahoitaja, jonka kanssa käytiin leikkausta läpi. Kertoi, että leikkaus kestänee noin 1 - 1,5 tuntia näillä näkymin ja tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä eli aamulla sisään ja illalla ulos. TM on luvannut hakea ja vahtikoiran lailla vartioida untani seuraavana yönä. Mikä tahtoo sanoa, että todennäköisesti kuorsaa räkä poskella siinä vieressä viis veisaamatta meikäläisestä ja meikäläisen tissiparasta.

Lisäksi kertoi huojentavan uutisen, että otsaan (minun) laitettavat anturit vahtivat koomani tilaa, jos vaikka leikkaussaliporukat keksisivät ryhtyä pelaamaan korttia siinä aikansa kuluksi. Lisäksi saan herättyäni herkullista sairaalaruokaa, jotta selviää, meneekö vesi sisään ja tuleeko ulos. Jos näin käy ja muutenkin olo on bueno, niin sitten vaan yöksi kotiin. Mikä on hyvä juttu, koska yhtään ei houkuta jäädä sellaiseen 15 hengen saliin viettämään yötä muiden potilaiden kanssa. Sellainen kokemus on teiniajoilta, kun nilkka operoitiin ja on harvinaisen tuoreessa muistissa se reissu vieläkin. Mutta toki, jos on pakko syystä tai toisesta jäädä sairaalaan, niin sitten on vain pakko eikä siitä puolta sanaa.

Lopuksi nappastiin vielä putkilo punaista ihan perusverenkuvaa varten. Ja olikin sypäkkä täti neulan varressa. Sattui ihan simona, vaikka normaalisti saa ronkkia ihan tosissaan ja siltikin olen stoalaisen tyyni. Taisi ottaa neulansa kanssa oikein vauhtia, kun vihjasin, että suoneni ovat ujot ja liukkaat.

Verenpainekin mitattiin ja alapaine oli - yllätys, yllätys - pikkasen kohollaan, mutta siitä ei tehty suurta numeroa, kun osasivat sitä odottaa. Henk koht en ota kantaa, mikä siihen oli syynä. Tuskin ainakaan sairaalaympäristö.

Nyt ennen leikkausta on tiedossa vielä käynti Kirurgisessa tällä viikolla ja toinen Meilahdessa sitten maanantaina ennen leikkauspäivää. Josta herää kysymys, että missäs välissä mä ehdin tehdä mun loput duunit ennen sairaslomaa...?

VieläOliJotain:
Sairaalasta jäi kaikin puolin hyvä fiilis.

Kirra itse on komea, vuonna 1888 valmistunut vaalea ja valoisa rakennus korkeine ja avarine tiloineen. Seinillä  on tauluja eikä sairaalamaisuus niin puske päälle.

Henkilökunta tuntui mukavalta. Kaikki, joiden kanssa olin vähänkin tekemisissä, olivat ystävällisiä, hymyileviä ja auttavaisia. Sanoinkin jo heille, että ei minulla ole mitään hätää heidän hoidossaan. Että luottavaisin mielin lähden tähän savottaan.

14 kommenttia:

  1. Hyvä,että meni hyvin ja olet valoisin mielin.
    Kirra on enemmän kun tuttu paikka meitsille.Mulla on hyvät kokemukset ,kun mua on hoidettu borrelioosin,veritulpan ym.pikkuvaivojen vuoksi siellä,myös lukuisat jälkiseurannat.
    Hyvissä käsissä olet uskoisin
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh. Mä luulen, että tämä, että jotain tehdään, löystyttää myös vannetta. :)

      Mä tiedän olevani hyvissä käsissä.
      <3

      Poista
  2. Sehän kuulosti siis ihan hyvältä monelta laidalta tiiraillen.

    VastaaPoista
  3. Kas kun mullakin vasen on isompi (no iso ja iso, siis pikkasen vahemman pienempi). Eli jos on tullakseen (kop kop puuta) niin mieluummin sinne.

    En ole asiaa enemman miettinyt kun ei ole aikasemmin suvussa ollut mutta viime vuonna loydettiin serkulta. Just sai hoidot loppuun. Hanella kylla kai isompi leikkaus ja edelleen turvotusta kadessa. Alkoi vahan pelottaa nuo mammografiat sen jalkeen.

    Mutta hyvat fiilikset sait tanaan ja sehan on tarkeinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aina ollut fiilis, että vasempaan se tulee. En tiedä mistä ja miksi, mutta olihan siinä fiiliksessä 50%:n mahdollisuus mennä oikeaan. Siis arvaus. Niin, ja toki syöpäkin. :D

      Mammografiaa sietääkin pelätä, se ei meinaan kerro totuudesta edes puolikasta. Valitettavasti. Tämä mun ei esim. mammossa edes näkynyt, mutta kiitos ultraäänilaitteen keksijälle, olen jo nyt menossa leikkaukseen enkä vasta sitten, kun on jo liian pitkällä.

      Juu, hyvät fiilikset tuli. :)

      Poista
    2. Siella missa mina kayn, tehdaan aina ultra mammon lisaksi.

      Poista
    3. Tositosi hyvä juttu. Siellä kannattaa käydä jatkossakin. :)

      Poista
    4. Tyhmä kysymys: miksi mammoja tehdään, jos ultra näyttää paremmin? Näyttääkö mammo jotain mitä ultra ei?

      Poista
    5. Ne ovat täydentäviä tutkimusmenetelmiä, mutta mammossa ei löydy näitä herneitä. Lisäksi se on uskoakseni halvempi menetelmä kuin ultraus, koska ultraus vaatii harjaantuneen lääkärin pidemmäksi hetkeksi. Mammossa neljää kuvaa tutkitaan hetki.

      Mammografiassa kuva näyttää, mitä siellä tississä on päällekäin, jolloin jotain voi jäädä esim ison kystan 'varjoon'. Ultrassa tissiä syynätään joka puolelta, jolloin katveita ei jää. Lisäksi ultralla päästään tutkimaan kainalo paremmin kuin mammolla.

      Mulla esim. otettiin vain joka toinen vuosi mammografia ja ultra, mutta ultra myös välivuosina ja jos pelkässä ultrassa olisi näkynyt jotain, olisi otettu myös mammo. Nyt mammokuvat olivat turhia, mitään ei niissä näkynyt.

      Tässä jotain. En tiedä, selvensikö yhtään.

      Poista
  4. Tosi hienoa, että kyseessä voisi olla vain sellainen pienen palan poisto, jolloin selviät paljon helpommalla.
    Vähän kyllä pärskähdin mielikuvaa, jossa sinä vahdit TM:n kuorsausta leikkauspäivän jälkeen eikä hän sinun untasi.
    Ja jos et ehdi tehdä sun duuneja ennen sun SL:aa, niin sitten et ehdi. Jätät ne jonkun muun tehtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se ihan kiva tieto tässä vaiheessa, vaikka ymmärrän toki, että voi vielä muuttuakin. Lähtökohta on kuitenkin vähintään hyvä, jos ei paras mahdollinen. :)

      Todellisuudessa käy kyllä niin, että minä se kuorsaan kuola valuen eikä TM nuku silmällistäkään koko yönä. Muutenkin on huono nukkuja, saati sitten tällasessa vastuullisessa tilanteessa. :)

      Noin sanoi duunikaveritkin, mutta oma (pölkky)pää puhuu toista, josta syystä yritän kuitenkin vähän tsempata. ;)

      Poista
  5. Olisiko se maksan muutos kuitenkin hemangiooma eikä hematooma? (Joo, sori, tartun ihan epäolennaiseen asiaan, mutku se nyt vaan on mulle tyypillistä. Ammattitauti :) )

    Anu T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, oot varmaan oikeassa ! Multa meni se niin nopeasti ohi korvien, kun vähän hätkähdin ja mulla tunnetusti on lukihärö, joten varmasti myös luin väärin kun hätäsesti yritin sitä lausuntoa selata, kun vaihdoin vastaanottoa. Kiitos, saa korjata, kun tietää paremmin. :)

      Poista