tiistai 3. marraskuuta 2015

kaksi kommenttia

Tämän muutaman viikon aikana olen saanut pari kommenttia - en blogeissani -, jotka pistivät miettimään, mitä ihmettä niiden lausujat oikein halusivat asiallaan ilmaista. Eivät ainakaan tukeaan tässä tilanteessani.

No, ihan rehellinen kyllä ollakseni, niin tuskin he tarkoittivat kommenttejaan sellaisina kuin ne nyt vain olivat, mutta silti ihmettelen, että moiset sammakot pääsivät varsin fiksujen ihmisten suusta. Eikä siitäkään ollut kysymys, että olisivat olleet erityisen järkyttyneitä uutisestani ja siitä syystä hätäännyksissään sanoneet mitä sylki suuhun tuo, ei todellakaan.

Kommentit olivat tyyliä "...mutta jos se syöpä osoittautuu sellaseksi (= määritelmä), niin sitten kyllä..." Eli kertoivat kuinka 'kivaa' mun elämä tulee sitten jatkossa olemaan, jos tämä möökö kuuluu tiettyyn kategoriaan.

Ensinnäkin kommentit menivät pikkasen asioiden edelle ja toiseksikin... Miksei voinut vain jättää sanomatta ? Tuli tunne, että siellä oli taustalla katkeruutta tai vahingoniloa tai jotain muuta omiin fiiliksiin liittyvää negatiivisuutta, joka piti päästä purkamaan meikäläiseen.

En ole niin tyhmä ja tietämätön, ettenkö olisi hajulla siitä, mitä kaikkea tästä voi koitua eli ei niitä huonoja vaihtoehtoja tarvitse minulle erikseen ja erityisesti alleviivata. Mutta nähtävästi suht rauhallinen asenteeni koko tilanteeseen vaati hieman järkyttelyä ja pelästyttelyäkin. Mulla nähtävästi näyttää menevän olosuhteisiin nähden liian hyvin joidenkin mielestä.

Toivottavasti en itse ikinä maailmassa ole kenellekään tuollainen pahan ilman raakkuja. Minä haluan valaa uskoa sielläkin, missä toivo on jo kadonnut.

VieläOliJotain:
Tai ehkä mulla tuntosarvet vain tekevät ylitöitä. :)

14 kommenttia:

  1. Luin tuon eilisen päivän postauksen tässä samalla ja olen sitä mieltä, että hyvä kun homma kuulostaa noin hyvältä ja itsekin olet luottavaisin mielin. Noita sammakoita tahtoo välillä lipsahdella viisaampienkin suusta kun on tilanne, johon ei oikein osaa asennoitua. Kyllä kait sitä voisi jokainen vaikka mitä kamaluuksia kertoa ja sinä itse aikuisena tiedät mitä riskejä jutussa on. Mutta eiköhän tarkoitus ole kuitenkin pitää yllä positiivinen mieli ja luottamus tulevaan. Ei asioita pidä etukäteen surra. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä sammakoita en kyllä olisi uskonut tulevaksi monestakin syystä. Eikä kyse ollut kyllä hätäännyksestä, kun ihan ekassa lauseessa ei tullut. :)

      Ja turha on vielä miettiä vaihtoehtoja amatöörin, kun ei sitä ammattilainenkaan tehnyt. Kiitos. :)

      Poista
  2. Ei ole asiat päänupissa kohdillaan, jos pitää pelotella ihmistä, joka on just saanut syöpädiagnoosin. Jätä tommosten pahan ilman varisten mielipiteet omaan arvoonsa. Rintasyövästä paranee suurin osa. Eikä hoidot mitään kidutusta ole. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pudistin ne kuin hanhi veden seljästään. Turha niitä on miettiä vielä yhtään. Ja just noin: kyllä tästä selvitään, hitto vieköön. Huutomerkki. :)

      Poista
  3. Juuri tällaisen takia jätin kertomatta monille, koska joillakin on hurja halu herkutella toisen sairauksilla tyyliin "voihan siitä parantua, tunnen vaan niitä, jotka eivät..." Jos ihmiset seuraisivat uutisia tai yleensä tiedon jakamista, he ymmärtäisivät, ettei tässä taudissa heti kuolema ole kolkuttamassa. Oman diagnoosini jälkeen aloin laskea naisia, jotka ovat elossa ja hyvissä voimissa ja ensilaskemalla sain ainakin 10.
    Eiväthän nämä kommentoijat ilkeitä halua olla, suomalainen kaiketi ensin ajattelee negaation kautta, että selvitäkin tietysti voi, vaikka nyt se ja se sattui jäämään selviytymättä.
    Itselläni on kauhea tarve hyökätä faktalla ja omalla kokemuksella ja positiivisuudella "tukemaan" jopa täysin tuntemattomia blogituttuja, et , Nollis, ole ensimmäinen.
    Olet niin hyvissä käsissä ja hoidot ja muut säädetään aivan tarpeittesi mukaan, ei ole mitään väliä, miten jonkun Taimi-tädin tapauksessa kävi. Ehdottomasti en kategorioi itseäni besserwissereihin, puhun siitä, mitä tiedän. Hyvää tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku julkkis on sanonut ihan ääneen, että tällä asialla pelotellaan ihan liikaa ja tehdään siitä ihan hirmuisenkauheankamala. Kyse on tosiaan kuitenkin syövästä, josta suurin osa parantuu ihan hienosti, vaikka vakava ja ehdottomasti hoidettava tauti onkin. Ja mä olen vähän samoilla linjoilla.

      Ja samoin tuolla sairaalassa kaikki olivat rauhallisen positiivisia ja asiallisia. Asiaa lähestyttiin positiivisuuden kautta eikä negatiivisyyden.

      Oikein hyvää tätä päivää ! :)

      Poista
  4. Maailmaan mahtuu aina niitä jotka haluavat nähdä kaikki niin huonosti ja kertoa sen muillekkin. Eivätkö ihmiset tajua, että negatiivisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Miksi hypätä laivasta ennen kuin se todellakin on uppoamassa? Mä uskon, että kaikki menee todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä iso huokaus, kun eräs ystävällinen sielu halusi minua juuri hetki sitten valistaa, että "leikkauksen jälkeen sattuu sitten ihan saatanasti". Sanoin suoraan, että noita juttuja en kyllä yhtään halua kuulla. En tiedä, ymmärsikö edes, mitä oli tehnyt. Tuskin ainakaan hävetti.

      Jos sattuisi ihan saatanasti, niin tuskin tekisivät näitä päiväkirurgisina toimenpiteinä. Joo, ei kyllä ymmärrä laakson lapsi kaikkia näitä lähimmäisiään....

      Poista
    2. Jos haluaa tuolla tavalla kertoa, että sattui kamalasti, se oli tainnut tulla kertojalle itselleen yllätyksenä, ja ehkäpä kipua ja sen aiheuttamaa traumaa ei oltu myöskään hoidettu hänen mielestään asiallisesti. Ehkä hän halusi tosiaan varoittaa, että "vaikkei ne sitä siellä sano, niin kyllä sattuu vaan ihan älyttömästi".
      Vaikka se nyt sitten sinun kannaltasi olikin tosiaan pikkasen epäkivaa kuultavaa..

      Poista
    3. Nämä leikkaushommelit ovat niin yksilöllisiä, että mun mielestä on ihan turha lähteä varoittelemaan sellaisesta, mitä ei todennäköisesti edes tapahdu. Jos se olisi kovin yleistä, niin kyllä siitä sairaalassa jo kerrottaisiin ihan varmasti.

      Eli tässä asiassa olen ihan eri linjoilla. Itse en menisi missään nimessä tuollaista sanomaan kenellekään, vaikka itselleni olisi käynyt miten.

      Poista
    4. Olen ehkä jäävi sanomaan, kun ei itseltä ole rintaa leikelty, mutta monen monia rintaleikattuja olen hoitanut. Yhtään saatanan kipeää en muista. Ehkä eivät ole kaikki kertoneet, mutta kyllähän sen näkee jos ihminen on helvetin kipeä. Voi vitsi näitä sun valistajia :)

      Poista
    5. Uskon sua, ammattilaista. :)

      Mutta vaikka tällä tyypillä olisikin ollut saatanan kipeä se leikkauksen jälkeen, niin mitä tämä tieto minua auttaa ? Ei pätkän vertaa helpota tietää etukäteen, että voi olla saatanan kipeä. Ei siihen kumminkaan pysty varautumaan tai sitä mitenkään estämään. Eli turhaa pelottelua. Leikkauksen jälkeen voidaan toki vertailla kokemuksia, mutta vasta sitten.

      Ja jos siinä olisi ollut meikäläisen tilalla vähemmän asioista tietävä ja enemmän arka ja pelokas, niin voihan vitalis, miten kiva olo sellaiselle sitten olisi tuosta tullut, kun munkin korvaan pikkasen särähti.

      Joo, kyllä mä sanon kans, että... en edes tiedä, mitä sanoa. :)

      Poista
  5. Itsellänikin oli yksi sellainen tuttu, jonka kanssa en ollut pitkään aikaan tekemisissä, mutta kun sairastuin, hän ehätti kyllä paikalle osanottavaisena. Kommenttien takaa valitettavasti kuulsi, että hän saapui paikalla enemmänkin korppikotkan kuin suojelusenkelin vaistojen ajamana..
    Negatiivista energiaa huokuvat ihmiset kannattaa ravistella kauemmas jo saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin elämän suola tulee nähtävästi siitä, että muillakaan ei ole kivaa.

      Poista