tiistai 22. joulukuuta 2015

monenlaista tukea

Juttelin viime viikolla erään työkaverini kanssa pitkästä aikaa. Kyselimme kuulumisia puolin ja toisin ja joulusta juteltaessa kerroin, että matkalle oltaisiin lähdetty, mutta peruuntui sattuneesta syystä.

Työkaveri oli kyllä tietoinen möököstäni, mutta ei ollut sanonut mitään, vaikka viikoittain kyllä näemmekin. Nyt sitten kerroin, mikä on tilanne ja miten siihen on päädytty ja hän sanoi: "Olet kyllä ollut mielessä paljon ja mä olen rukoillut sun puolesta." Lisäsi siihen vielä hieman anteeksipyytäen: "...mä kun olen tällainen uskovainen."

Tuntui yllättävän hyvältä. Ei vain siksi, että itsekin olen jonkin sortin uskovainen, vaan ylipäätään se, että joku on oikein ottanut asiakseen ottaa ne 'aseet' käyttöönsä minun hyväkseni, joita hän itse eniten arvostaa. Ja vaikken itse uskoisikaan, niin eihän se olisi mitenkään pois minulta, jos joku puolestani rukoilee. Siksi sanoinkin, että turha vähätellä uskoaan. Uskossa - on se sitten minkälaista tahansa - on voimaa.

Tuosta johtui mieleeni se kaikki muukin tuki, jota olen saanut tämän reissun aikana.

Sukulaiset, ystävät ja muut tutut ihan naapureita myöten ovat kaikki osoittaneet tukeaan tavalla tai toisella. Osa sanoin, osa teoin, osa tarjoten apuaan ihan arjessa. Erilaisin keinoin, jotka kaikki ovat kuitenkin olleet yhtä tärkeitä minulle.

Täällä blogissa olen saanut henkistä tukea enemmän tai vähemmän tuntemattomiltakin ihmisiltä, mikä mielestäni osoittaa, että sellaista yleistä hyväntahtoisuutta ja lähimmäisistä välittämistä löytyy vielä paljon, vaikka joku toisin ehkä väittääkin.

Tiedän myös, että työkaverini ei suinkaan ole ollut ainoa rukoustensa kanssa. On heitä muitakin. Ja myös ne, jotka ovat vain toivoneet minulle hyvää ja paranemista, ovat mielestäni tavallaan rukoilleet, vaikkeivät itse sitä ehkä rukoilemiseksi mielläkään.

Tukea on siis tullut monesta suunnasta monella tavalla ja itse uskon vakaasti, että tuollainen valtava hyvien ajatusten määrä on vaikuttanut ihan konkreettisestikin lopputulokseen. Ilman niitä kaikki ajatuksia ja niiden tuomaa energiaa en varmasti olisi selvinnyt tästä näin hyvin näin pitkälle.

VieläOliJotain:
Työkaveri sanoi myös: "Kun mä kuulin tosta sun sairaudesta, niin mä sanoin heti, että 'jos siitä joku selviää, niin se on ihan varmasti 'Nollis''. Sä olet niin positiivinen ja sulla on sellainen oikea asenne, jolla selvitään."

Toivottavasti hän on oikeassa. En vain itse aina tunne itseäni niin kovin positiiviseksi.

6 kommenttia:

  1. Yhdyn tuohon työkaverisi kommenttiin tuosta selviytymisestä ja positiivisuudesta. Sellaisen (joskin vajavaisen) kuvan sinusta näiden tekstienkin perusteella saa. Tsemppiä sädetykseen. Toivottavasti selviät ilman sivuvaikutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi kertaa jo takana eikä vielä ainakaan mitään outoja sivuvaikutuksia. Huomisen jälkeen onkin taas neljän päivän joulutauko.

      Mä olen yrittänyt tässä vuosien varrella opetella sitä positiivisuutta ja mielenrauhaa. Eli kun tulee ahdistusaalto päälle, alan tietoisesti rauhoittaa mieltäni ja toistaa hiljaa itselleni, että "kyllä tämä tästä, kaikki järjestyy parhain päin" ja siitä on usein apua.

      Poista
  2. Mun isoäitini kuoli pikkusta vajaa 102-vuotiaana ja kun hänen 100-vuotis juhliaan juhlittiin, niin häneltä kysyttiin, että mikä on pikän iän salaisuus. Isoäitini vastasi, että iloinen mieli ja ruisleipä. Joten minä uskon positiivisuuteen ja sen parantavaan voimaan.
    Ja vaikka en mikään "perususkovainen" olekaan, niin uskon myös rukouksen voimaan, mutta myös maailman karmaan. Meille jokaiselle tulee niitä kupruja ja mutkia, joista pitää selvitä, valitettavasti.
    Mutta kaikesta huolimatta oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle ja perheellesi ja ensi vuonna saattaa olla vielä upeampi matka tiedossa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurun voima on kaiketi todettu toimivaksi, vaikka nauru olisikin tekonaurua. No, kyllä se meikäläisellä ihan aitoa aina on. Mä uskonkin naurun ja sellaisen positiivisen tulevaisuudenuskon voimaan. Ja siihen, että kun tarpeeksi suuri joukko vimmatusti uskoo parempaan, niin se parempi toteutuu.

      Joulurauhaa myös teille. Täällä se on ollut vähän hakusessa...;)

      Poista
  3. Täältä haen sitten rohkeutta, kun nakki napsahtaa. Vastaus on nimittäin viipynyt aika kauan. Kaikki kamut, jotka kävivät samoihin aikoihin, ovat saaneet jo vastauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ollut koko ajan sillä ajatuksella, että olet jo saanut hyviä uutisia siltä saralta, joten muu vaihtoehto ei tule kysymykseenkään. Jostain muusta syystä se nyt vain viipyy.

      Poista