sädehoitoa nappiin

Tuntuu, että sädetys kestää päivä päivältä vain lyhyemmän aikaa. Tai sitten alan tottua siihen. Olen siinä makoillessani yrittänyt kuunnella, ehtiikö yksi kokonainen joululaulu soida cd-soittimessa, mutta toistaiseksi ei ole niin lyhyttä biisiä osunut kohdalle. Aina on ehtinyt sädetys loppua ensin.

Totesin tällä viikolla hoitsulle, että "tässä ei kyllä nokka kauaa tohise" ja hän vastasi: "No, jos kaikki menee nappiin, niin ei tässä tosiaan kauaa mene." Eli mä olen nyt toistaiseksi tehnyt nappisuorituksia. Toivottavasti jatkossakin.

Tämän päivän jälkeen on jo 1/5 takana. Jee! Vien 'tytöille' konvehtirasian, jotta jaksavat jatkossakin meikäläistä valaista säteillään.

Huvittaa, kun ne simulaattorikuvat on otettu jotenkin niin, että meikäläinen on ihan oudosti niissä vinossa. Josta syystä nyt sitten, kun käyn siihen sädetyslavitsalle, joutuvat hoitsut - tai lähinnä aina vasemmanpuoleinen hoitsu - nykimään minua oikeaan asentoon. Vähän enemmän oikealle kyljelle - siis todella nimellisesti muutaman millin - ja lantiota eli peffaa myös vinkkeliin.

Eilen hoitaja sitä hieman ihmetteli, kun pitää niin nykiä, mutta mä sanoin, että kaikki muutkin ovat mua nykineet ja nylkytelleet oikeaan asentoon just sieltä vasemmalta. Rauhoittui ja tyytyi vastaukseen.

Ja vaikka ne niin millin tarkkuudella meikäläistä siihen oikeaan asentoon asettelee, en pysty uskomaan, että se muka joka ikinen kerta menisi tismalleen millin tarkkuudella just samalla tavalla se sädetys. Ei ole mahdollista, vaikka miten yrittäisi, koska elävä ihminen, mutta toki tietysti tosi lähelle kuitenkin sitä haluttua.

VieläOliJotain:
Nappiin - tai pikemminkin kyynelkanavaan - osui myös uutinen, joka kertoi palomiesten joulutempauksesta Lastenklinikalla. Linkki.

Siinä palomiehet kävivät ilahduttamassa Lastenklinikan pieniä potilaita pukeutuneina supersankareiksi. Ja koska supersankari on nimensä mukaisesti supertyyppi, ei hän tule tylsästi ovesta, vaan ikkunasta (laskeutuen katolta vaijerin avulla). Lisäksi näillä supertyypeillä oli lahjoja mukanaan, koska joulunaika.

Alkoi itkettää. Tällaiset pienet, helposti järjestettävät tempaukset merkitsevät ihan käsittämättömän paljon niille lapsille, jotka siellä sairaalassa joutuvat - etenkin näin joulunaikaan - olemaan. Sitä ei voi tajuta, miten pienet jutut - saati sitten tällaiset yllättävät tempaukset - saavat ne lapset ikionnellisiksi, ellei ole sitä itse ollut näkemässä. Ja piristäähän tuollaiset vanhempiakin. Äitejä nyt ainakin.

Arvostan suuresti tällaista.