tissit taas tanakasti työelämässä

Ja meikäläinenkin vähän siinä sivussa.

Vaikka alkuviikosta tuntui ohuesti siltä, ettemmänysit ehkä kumminkaan oikeen vielä viittis... niin eilen illalla unta kalastellessa oli ajatus jo muuttunut suosiollisemmaksi työnteolle. Ja tänään olikin jo oikein mukavaa astua ovesta sisään. Etenkin kun kaikki niin iloisesti - ja yllättyneinäkin - ottivat minut vastaan. Olivat meinaan olleet ihan varmoja, etten vielä ainakaan tällä viikolla tule töihin.

Huvitti, kun heti aamusta pari tyyppiä tuli mun luo sanomaan, että "mä olinkin kuulevinani sun äänen, kun sä olit tuolla keittiössä." Että hyvästi vaan lepo ja rauha. Nauroin sitä isopomollekin, että "se on taas paluu karuun arkeen, kun mölyapina palasi kustannuspaikalle." Kielsi naureskellen moisen.

Päivä menikin suurimmalta osin kertoessa kuulumisia sinne, tänne ja tuonne. Kakku, jonka hain aamulla ennen töihin menoa, meni hyvin kaupaksi. Jättikokoinen oli ja vaikka sen luvattiin riittävän 30 hengelle, niin todennäköisesti siitä otti lähemmäs 50 tyyppiä ja siltikin jäi palanen sekä jääkaappiin että kotiin maistiaisiksi.

Ainoa "mä-arvasin-että-näin-käy" -hiekanjyvänen kakussa hiersi, kun avasin sen paketin töissä ja näin, että roosanvärinen nauha olikin lähempänä Tikkurilan värikartan Ihan Perkeleen Punaista. Pakko oli laittaa selityslappu kaakun viereen, että miespuolisen (tietysti !!) kondiittorin mukaan ko. väri on roosa. Ettei vaan kenellekään jää epäselvyyttä diagnoosin laadusta. Voe helevettiläenen... Mies taas asialla. Ja mä niiiin arvasin, mutta kilttinä taas luotin. Mitä tästä opimme, lapset ? EI PIDÄ LUOTTAA, JOS VÄHÄNKIN EPÄILYTTÄÄ.

Mutta muuten meni päivä hyvin. Tississä välillä vähän juili se hermosärky, mutta pystyin sen aika hyvin unohtamaan. Luonnollisestikin oli jo yksi koulutus varattuna aamupäivällä, mutta onneksi se oli tiukkaa asiaa eikä kestänyt kuin puolisen tuntia. Enempään mun keskittyminen ei olisi venynytkään.

Töitäkin olin tekevinäni ja pomo oli sen uskovinaan. No, huomenna sitten napakammalla otteella. Kai sitä nyt yhden syövän jälkeen saa ensimmäisen työpäivän ottaa vähän rennommin, ellerhuru ?

VieläOliJotain:
Juuri ennen kotiin lähtöäni pomo huikkasi, että näinkö viimeiset tilastot. Olivat kuulemma huonontuneet selvästi mun sairasloman aikana. Kuittasin moiset puheet hölynpölyksi ja sanoin, että hän tulkitsee numeroitaan päin paviaanin ahteria.

Tai ehkä se olikin hänen tapansa sanoa, että "kiva, kun oot takaisin remmissä."