snorklausta tyttömunkissa

Vaihteeksi Meilahdessa Syöpätautien klinikalla. "Oonks mää se sama ämmä, ko eilenki tääl kävi ?" Joo, olin, olen ja myös jatkossa olen.

Ensin oli varattu aika hengitysharjoitteluun, jossa ei kyllä kauaan nokka tohissut, kiitos... miun. Olin meinaan niin käsittämättömän taitava ja nopeaoppinen. Ihan se hoitajakin (mies :D) mua kehui moneen kertaan ja äänensävystä päätellen oli pikkasen yllättynytkin meikäläisen virtuoosimaisesta hönkäilystä.

Homma meni siis niin, että asetuin selälleni lavitsalle, jossa oli tarkoin määrätty pään kohta, jotta jatkossa osaisin kuulani tunkea aina samaan asentoon. Sitten nostin molemmat kädet pääni päälle, vasemmalla otin kiinni kepukasta, joka tällä kertaa oli kiinni siinä lavitsassa ja oikeaan sain valmiuspainikkeen, jonka vapauttamalla voi keskeyttää hoidon, jos tulee joku... tilanne. Suuhuni sain henkilökohtaisen snorkkelin hengittämistä varten, mikä olikin hyvä ja tarpeellinen juttu, koska nenä tukittiin nenänsulkijaklipsillä.

Monitorista näin taulukolla piirtoviivan, miten hengittelin ja paljonko keuhkoihini meni ilmaa. Osaan kuulemma hengittää kerrassaan loistavasti, jos hoitsua on uskominen ja ylitin reippaasti myös sen minimirajan, jonka perusteella arvioidaan, voidaanko ko. tekniikkaa sädetyksessä ylipäätään käyttää.

Myös hengityksen pidättäminen onnistui kuulemma todella yllättävän hyvin. Lisäpisteitä sain siitä, että kun minua oli ohjeistettu, että valmiuspainikkeen saa vapauttaa vasta, kun siihen annetaan lupa, niin en sitä edes tässä harjoitustilanteessa päästänyt irti, vaikka hengityslupa jo annettiinkin. Hoitaja onnitteli lämpimästi, että kuulun siihen 0,2 prosenttiin, joka pitää sitä edelleen painettuna, kun loput päästävät sen poikkeuksetta irti. Hyvä mie !

Harjoittelun jälkeen siirryin odottamaan pääsyä TT (tietokonetomografia) -simulaattoriin. Siinä pääsin heti näyttämään uusia hienoja taitojani, kun tissialueelta otettiin kuvia varsinaista sädehoitoa varten. Vempele oli siis sellainen ison rinkelin näköinen ja meikäläistä hiissattiin kuvauksen aikana edestakaisin siinä reiässä. (Tiedän, mitä siellä nyt jotkut ajattelevat. Senkin pervot.) Kuvien avulla sitten tiedetään, mihin tarkalleen sädehoito annetaan.

Lopuksi sain kolme tatskaa, mutta voin sanoa, että pitää olla kyllä meikäläisen kanssa pirun hyvissä väleissä, jos niitä haluaa päästä ihailemaan. Tissiväl(e)issä nyt ainakin, sillä yksi on tuossa vaossa tissien välissä ja sitten molemmissa tisseissä omansa kainalon puoleisilla sivuilla. Eli eivät taatusti näy tv-kuvissa, jos joskus sinne Linnanjuhliin pääsisinkin.

Tiedoksi muuten, että tämä ABC (Active Breathing Control) -hengityspidätystekniikka on suhteellisen uusi tekniikka sädehoidossa. Sitä voidaan käyttää esim. rinnan, keuhkon ja maksan sädehoidoissa apukeinona. Röntgenhoitaja kertoi, että tämä tekniikka on ollut käytössä vasta n. 5 vuotta, koska laitteita ei ole ollut tarpeeksi, ja sitä käytetään niiden alle 60-vuotiaiden potilaiden hoidossa, joilla rintasyöpä on ollut vasemmassa tississä.

Ei voi muuta sanoa kuin että hienosti - ja ennen kaikkea nopeasti - kehitys koko ajan vaan kehittyy tässäkin asiassa.

Mitäs muuta? Ei kai siitä sen kummempaa. Hyvin meni, helppoa oli ja homma jatkuu ensi viikolla.

VieläOliJotain:
Paitsi että se maksan magneettikuvaus on siinä välissä ensi sunnuntaina. Ilmoittivat aamulla.