maanantai 7. joulukuuta 2015

kuvauksellista menoa

Tänään aamulla oli sitten aikoja varattu enemmänkin tutkimuksiin Meilahden Syöpätautien poliklinikalle. Meninkin sinne suoraan käymättä kustannuspaikan kautta, koska ensimmäinen tiima oli 8.50.

Ultraamisella aloitettiin ja kyseessähän oli maksa, kuten pikkasen aavistelinkin.

Lääkäri oli nuorehko nainen. Mukavan tuntuinen tyyppi, hyvin synkkasi meillä. Kiinnostuneena tutki maksaani tovin. Luonnollisestikaan ei sitä nähnyt kuten olisi halunnut, josta syystä pyysi hoitajaa laittamaan varjoainetta verenkiertoon, jos sillä tavalla tulisi uutta tietoa. Ei tullut.

Eli sitä magneettikuvassa näkynyttä oletettua hemangioomaa ei löytynyt eikä löytänyt kyllä mitään muutakaan, johon puuttua, mutta koska sinne joku reuna-alue jäi katveeseen, laittoi lähetteen vielä magneettikuvaankin. Ei kiireellisenä, koska mitään ei nyt näkynyt, mutta kuitenkin. No, mikäs siinä. Tulee meikäläisen rintasyövälle hintaa, kun joka paikka tutkitaan moneen kertaan ja kalleimmilla mahdollisilla tavoilla. Mutta en valita, tietenkään.

Seuraavaksi menin labraan, jossa luonnollisestikin meikäläisen tuurilla se laboratoriohoitaja oli söpö nuori kundi. Ei varmasti vielä kolmeakymmentä, niin vauvannaama oli kyllä hän. Alan pikkuhiljaa jo tottua heihin (eip tod !). Hiljaa mielessäni mietin, että onneksi ei tarvitse sentään kuin käsivartta hälle paljastella... paitsi että sen veren imaistuaan hän sanoi, jotta "... ja sitten vielä sydänfilmi." Just.

Eli ei muuta kuin toiseen huoneeseen ja tissiosasto paljaaksi. Taas kerran. Ja taas kerran liian hyvännäköiselle nuorelle miehelle. Siinä kävi vielä niin tuuri, että kun kaikki muut lätkät tarttuivat kiltisti kuka nilkaan, kuka ranteeseen, niin juuri se lätkä, joka piti pistää kirjaimellisesti tissiin, ei suostunut millään asettumaan. Siinähän poika sitten hinkkasi meikäläisen läskitissi tytisten ihoa puhtaaksi desinfiointiaineella ja hioi nahkaa hiekkapaperilla muutamaankin otteeseen ennen kuin lätkä antoi periksi ja tarrasi kiinni. Voi vitalis, mä sanon... Oli vielä sellaista hiljaista tyyppiä, jolle ei uskaltanut mitään hikitissi -läppää ruveta yhtään heittämään. Nauratti ja nolotti samaan aikaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Mun nolouskiintiö ei selkeästikään ollut vielä tullut täyteen, koskapa kun mä siinä lavitsalla röhnötin selälläni, niin mä luulen - toivottavasti olen väärässä, todennäköisesti ja valitettavasti varmaan en -, että kun se poika siinä hääräili mun päällä (kuulostaa mukavammalta kuin mitä oli) ja kurotteli toisen puolen kättä, niin mun hänenpuoleinen käteni osui sen pojan... hmm... noh: sepaluksen kohtaan.

Ei helevetti. Ihan oikeasti. Eikö tuu raja näissä koskaan vastaan ?! Varovasti, mutta erittäin vikkelästi nykäisin kättäni lähemmäs kylkeä ja olin kuin en olisi mitään huomannutkaan. Se tästä vielä puuttuu, että saan syytteen jostain hemmetin härinnästä. Mutta... No, joo. Hitto.

Nopeasti liukenin paikalta, jahka olin päässyt vapaaksi piuhoista. Ja saanut vaatteet päälleni.

Lopuksi kävin vielä röntgeninkin väelle näyttämässä tissejäni, kun kerran alkuun olin päässyt. Olkapää ja solisluu kuvattiin. Siellä ei sentään ollut miehiä häärimässä mun kimpussa. Eikä tainnut olla siellä lasinkaan takana, jos oikein näin.

Molemmat käsivarret paketissa ja häntä koipien välissä sitten siirryin työpaikalle miettimään maailman epäoikeudenmukaisuutta. Ei muuten, mutta miksi nää sattuu aina just mun kohdalle. Siis nää sulokuonot. Ja kaikki muu heihin liittyvät hämmentelyt. Ei oo reilua musta kyllä tollanen.

VieläOliJotain:
Mä niin toivon, että mun huominen lääkäri on nainen. Mulla menee pasmat ihan sekaisin muuten.

14 kommenttia:

  1. Ahhahaahaa, kiitos päivän nauruista! :) Ja sattuu tätä joskus toisin päinkin, mies meni kerran lääkäriin näyttämään jalkapöydän päällä olevaa omituista iho-ongelmaa ja lääkäri oli hyvännäköinen, muodokas nuori blondi, siis nainen. Joka halusi tutkia sitten sepalusosaston! Mies siinä sitten mielessään aatteli, että tosi kiva, hän menee pahaa aavistamatta näyttään jalkaansa ja blondi hipelöi hänen kiveksiä... Kai se lääkäri luuli, että tyypillä on joku jalkaan levinnyt sukupuolitauti tms :D Ei ollut siis mitään siellä sepalusosastolla ja on aina mietitty, että miks hitossa se edes tutki sen puolen, mutta oli kuulemma vähän vaikeaa olla siellä ja mies kiitteli, että onneks hän oli tässä edes kolmekymppisenä "kokeneena" äijänä, että pystyi jotenkin olemaan, mutta oli kuulemma hämmentävä kokemus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Varmaan hämmentävä kokemus! Lääkäri tais käyttää tilaisuuden hyväkseen... ;)

      Mun yks tuttu kerto, että armeijassa oli terveydenhoitaja muistaakseni verikoetta ottaessa onnistunut tunkemaan tissinsä ihan parin sentin päähän tutun ylöspäin kääntyneestä kämmenestä. Tuttu pelkäsi kuollakseen, että tulee joku kramppi tai refleksi ja puristaa hoitsua tissistä.

      Ei oo miehillä helppoa niilläkään. :D

      Poista
  2. Hei etkö muru tiedä vieläkään, että kaikki nuoret lääkärit kuuluu haukkua kokemattomiksi ja, noh, nuoriksi? Kuten myös julkinen terveydenhuolto. Ei näy valitusta ja kitinää, missä vika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääääh.... Taas mä mokasin. Mä en osaa yhtään leikkiä tätä peliä, kun aina meen kehumaan. Höh.
      ;D

      Oikeesti. Konkarit on konkareita ja nuorilla on uusin tietotaito eli molemmilla hyvät puolet. Ja huonot. Mutta nää nuoret ainakin pistää jatkotutkimuksiin ja selvittää niin kauan kuin kaikki on varmasti syynätty. Niin kuin nytkin tää maksan magneettikuvaus.

      Mutta ylipäätään. Ne on lääkäreitä ja asiantuntijoita. Varmaan olisi erilainen kohtelu, jos menisin sinne takki auki kertomaan, mitä mä HALUAN ja VAADIN ja mitä mulle PITÄÄ tehdä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, nääs, eikä ongelmia ole ollut. Enemmän olen saanut kuin olen pyytänyt.

      Pentele, piti valittaa ja kitistä... Taas meni ihan häneksi koko homma.

      Poista
  3. Käpälät kuriin senkin irstas puuma ;-) Ei vaan, ihana tarina, hih!

    VastaaPoista
  4. Ei sulla kyllä tylsää tule noilla lääkärikäynneilläkään. Miten jollekin voi sattua ja tapahtua koko ajan? Mahtavaa kyllä, että tutkitaan todella tarkasti. Mutta tuossa kommentissa olet oikeassa, että niin metsä kuin sille huudetaan. Mä olen kaksi kertaa mennyt TYKSiin ja mennessä diagnosoinut itseni. Eivät ottaneet kuuleviin korviin vaan tutkivat molemmilla kerroilla kaikkea muuta mahdollista. No, umpisuoli ehti puhjeta ja sain pahan vatsakalvon tulehduksen ja toisella kerralla raskausmyrkytys ehti pahentua viikon verran. Olen siis vakaasti päättänyt, etten enää koskaan sano, minkä ajattelen minulla olevan. Eivät usko kuitenkaan....ja vaiva pääsee pahenemaan. Että sillä tavalla täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö. Mä olen miettinyt ihan samaa, että miten hitossa yhdelle ämmälle voikin sattua nää kaikki mokat ja noloudet. Se on niin pirun epäreilua.

      Mun on tänään pakko mainita tästä nännisärystä, meni syteen tai saveen. Jos sille jotain voisi tehdä.

      Poista
  5. Mulla ei koskaan ole sattunut tutkijaksi tai lääkäriksi yhtään paremmannäköistä tai nuorempaa, vaan kaikki ovat olleet joko lähellä eläkettä olevaa miespuolista tai sitten naispuolisia. Mutta kerran kun olin vastavalmistunut terveydenhoitaja mun vastaanotolle tuli nuori mies, joka oli lähdössä pitkälle matkalle toiselle pallonpuoliskolle ja tarvitsi sitten kaikkiaan kuusi rokotusta kerrallla.
    No eihän siinä mitään, ohan noita lihaksia: kaksi olkavartta, kaksi reisilihasta ja kaksi pakaralihasta. Kun kerroin, että näihin paikkoihin rokotetaan, niin tämä nuori mies, joka oli erittäin hyvän näköinen ja omasi hyvin treenattun kroppan, sitten riisui paitansa ja farkkunsa ja siinä hyvin, siis HYVIN, pienissä alushousuissa seisoi edessäni ja totesi, että eikös sitten aleta hommiin. Siinä meinasi mennä mennä pasmat sekasin ja jouduin todella hokemaan mielssäni, että nyt rokotetaan, nyt rokotetaan. Onneksi ko. tapahtuman jälkeen oli kahvitauko, joten sain kasattua itseni ja häivytettyä punan poskiltani ennen seuraavaa asiakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Mä en kestä! Sullahan on tuhannesti parempi tuuri kuin mulla, kun itse pääsit luvan kanssa etsimään sopivaa rokotuskohtaa. Varmaan kokeilit kaikki lihakset... ;)

      Poista
  6. Nollis, tiedätkö mistä se johtuu, että lääkärit ja hoitajat tosiaan on noita sulokuonoja meidän kohdalla? Mä mietin sitä tossa jokunen aika sitten, kun itselle osui semmoinen työterveydessä. Viimeksi tänään, vaikkei mikään sulokuono ollutkaan, karvakuono ennemminkin, mutta huomattavasti mua nuorempi. Fiilis oli kuin teurastamoon menossa ja noh.. se siitä, vaivoja löytyy.

    Mutta joo, ratkaisu löytyy meidän kela -korteista :D Jostain sieltä missä lukee nimi ja sitten henkilötunnus tai jotain :D :D
    Kolme vuotta sitten kun mulla oli leikattu toi olkapää ja menin jälkitarkastukseen, niin kirurgina oli sellanen meidän Pojan ikäinen kirurgi. Siis mitä? Meidän Poika opiskelee vieläkin!!!
    Samana syksynä kävin lääkärillä tästä pääkopasta. Sama lääkäri joka oli saanut vähän noottia AM:ltä sinä aikana kun meikäläinen oli ihan kuutamolla. Poikaparka oli vähän säikähdyksissä vieläkin. Teki mieli mennä silittämään sen tukkaa ja sanoa, että "kuule, kyllä tästä vielä hyvä tulee, ihan hyvin me pärjätään, ei mitään hätää". Ja sekin oli sellainen meidän Pojan ikäinen. Hyvä, etten ottanut polvelle istumaan.

    Että kyllä se syy tosiaan löytyy sieltä kela -kortista, kun oikein tarkkaan sitä luet :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis nuoriahan ne on kaikki miehet ja naisetkin, mutta kun ovat niin söpöjäkin vielä. Vai onko se niin, että nuoruus ja kauneus kulkevat käsi kädessä. :)

      Poista
    2. Nyyh - valitettavasti. Siihen löytyy vastaus siitä vanhasta vaaleanpunaisesta pahvisesta ajokortista :D
      Ennen oltiin nuoria, nättejä ja notkeita. Enää vaan...ollaan ;)
      Huokaus. Mihin se kaikki katosi?
      Taidan ottaa päivätorkut sen sijaan, että miettisin sitä.

      Poista
    3. ...nyt ollaan enää notkeita. Kielestä, jos ei muualta. ;)

      "Katosi". Ei tässä mitään ole kadonnut. Päinvastoin lisää on tullut. ;D

      Mä otin 2 sekunnin torkut bussissa ja se auttoi kummasti.

      Poista