tokavika

Eli viittä vaille valmis sarja. Tai oikeastaan yhtä vaille tämän päivän jälkeen.

Maanantaina on siis viimeinen sädetys sekä lääkärin loppuvastaanotto. Ei siellä varmaan mitään ihmeellistä tapahdu. Pari kysymystä on mielessä, mitä voisin kysyä, mutta todennäköisesti en muista. Eikä silläkään niin väliä. Eivät ole tärkeitä ja ne ehtii myöhemminkin.

Joo, homma loppuu just, kun hoitajat ovat oppineet mun nimen. Tänään odottelin käytävässä ja tuttu hoitsu käveli siitä ohi huone 5:een. Kuulin, kun sanoi toiselle: "Virtanen (nimi muutettu) on jo tullut." Saattaa kyllä olla, että ovat oppineet sen jo aikaisemminkin, kun sukunimi on vähän harvinaisempi kuin Virtanen tai Järvinen.

Mukavia hoitajia oli tänäänkin. Kaikki he ovat olleet. Ystävällisiä ja ennen kaikkea kärsivällisiä, kun meitä eukkoja on siellä joka lähtöön kiukuttelijoista hysteerikkoihin. Aina jutellaan niitä näitä siinä sivussa ja välillä tulee lohkottua ihan leukojakin, joita sitten naureskellaan porukalla. Ostinkin heille kiitokseksi pienen namiboksin, jonka vien sitten sinne maanantain viimeisellä kerralla.

Tänään sanoin heille, että en ole ehtinyt kyllästyä siellä ramppaamiseen, vaikka moni sitä ennusti ja vaikka tämän pisimmän kaavan mukaan siellä tulikin käytyä. Ei siitä olisi ollut mitään hyötyä, joten parempi kaikkien kannalta, että sinne menee hyvillä mielin. Ainoastaan se odottaminen sillä yhdellä viikolla korpesi, mutta sitä en tietenkään hoitajille sanonut. Minun kanssani operoidessaan ei ole ollut mitään ongelmia koneen kanssa tai muutenkaan ja joka kerta olen kymmenessä minuutissa selvinnyt sisään ja ulos. Että kaikista huokailuistani huolimatta, olen varmasti ollut potilas helpoimmasta päästä.

VieläOliJotain:
Tenavatalkki kainalossa tuntuu heti jo tosi hyvältä, joten kyllä sekin siitä vielä suttaantuu.