*kop kop*

Mikäs se siellä koputtelee ? No, huono omatunto, mikäs muukaan.

Tuli huono omatunto siitä, kun kitisin niistä kanssasairastajista, joilla homma ei luonnistu niin römsööläisittäin kuin meikäläisellä tuolla sädetyksessä. Että aikaa menee ja kaikkien - siis minun etupäässä tietenkin - aikataulut kusevat. Että ärsyttää ja vatuttaa ja ketuttaa ja tekisi mieli potkaista tuolia.

Hyi, hyi ja vielä kerran iso HYI ! Oikeasti. Olen inhottava ihminen, kun ajattelenkin tuollaisia.

Perjantaina pääsin ajoissa hoitoon, mutta koska olin aika paljon etuajassa paikalla, ehdin huomata, että jollain siellä taas kestää... Ja koska olen noita, niin arvasin, kenestä oli kyse, vaikka vaihtoehtoja olisi ollut useampiakin. Mielessäni jo näin itseni mulkoilemassa kiukkuisena sitä naista, jahka hän suvaitsisi sieltä pukukopista vihdoin ulostautua.

Mutta kuinkas sitten kävikään ?

Kun nainen - juuri hän - tuli ulos sieltä pukukopista tukka laitettuna nätisti - oli selvästi käynyt aikaisemmin päivällä kampaajalla - ja todella iloisesti, suorastaan onnellisesti hymyillen sanoi: "No, vihdoinkin taidetaan olla aikataulussa... Mulla ei enää mennyt niin kauaa...", pystyin todella vilpittömästi iloitsemaan hänen puolestaan.

Siis hänen, en itseni ja siksi, ettei meikäläisen tarvitse odotella tuntisotalla, vaan että hänellä homma vihdoinkin skulasi ja että hän oli siitä niin onnellisen ja helpottuneen oloinen.

Sanoinkin vilpitöntä lämpöä ja iloa äänessäni, että ihana juttu, että oli mennyt helposti ja nopeasti, ja pystyin ilman pienintäkään ponnistelua toivottamaan hänelle myös oikein hyvää viikonloppua.

Mutta hävetti. Voi auta armias, että mua hävetti. Ne kaikki tympeät ajatukseni hänestä tämän kuluneen viikon aikana. Tuli niin kurja mieli, että vieläkin meinaa alkaa itkettää. Varmaan on häntä harmittanut ja huolestuttanut se, että koko ajan tökkii ja joutuu siellä olemaan veivattavana puoli tuntia ja kauemminkin tietäen, että akat siellä käytävällä istuvat huokaillen ja puhisten ja savu korvista nousten, kun hänellä kestää ja kestää ja kestää...

Joo, olen paska ihminen, mutta onneksi tiedän sen itsekin ja lupaan yrittää parantaa tapani. Ja lupaan myös olla ystävällisempi jatkossa kaikille siellä klinikalla. Kaikilla ei meinaan ole mennyt tää savotta yhtä kivuttomasti kuin mulla, josta syystä mulla on varaa - ja ennen kaikkea syytä - olla ystävällinen ja kärsivällinenkin.

VieläOliJotain:
Omatunto perkele.