Hoitoaika oli klo 19.20. Niin, olisi pitänyt olla, mutta oliko ? No, ei ollut, vaan puoli tuntia myöhässä. Josta syystä olen ollut kotona vasta suihkun.
Tänään siirsin syrjään luontaisen jurouteni ja keskustelin käytäväjengin kanssa. Onneksi sain kutsun riisuutumaan juuri sillä hetkellä, kun jutut alkoivat lipsua horinan puolelle. En olisi meinaan voinut pidätellä itseäni enää yhtään kauempaa. Joten kävi tuuri. Mulla ja heilläkin.
Yksi rouvista oli kyllä ihan ässä. Siis oikeasti. "Ai, mä en tiedä noista mitään, kun en ole viitsinyt enempää kysellä tai netistäkään tietoa kaivella. Mä luotan, että kyllä ne kertoo mulle kaiken sen, mitä mun pitää tietää ja loppu on turhaa."
Hyvä, etten tehnyt aaltoja! Loistava asenne ! Just tollasella selviää ilman turhia kohkaamisia, stressistä puhumattakaan. Samaa olisin voinut suositella siinä niille muutamille muillekin.
VieläOliJotain:
Tapasin naapurin Samisrouvan lähikaupan pihassa. Onneksi on lähikauppa, muuten ei varmaan tavattaisi koskaan. Nauroin hänelle, että mulla alkaa selvästi se joku endorfiinikupla, jossa olen nämä viikot lillunut, tyhjentyä, kun en kestä enää tyhmiä ihmisiä. Tai siis kestän niitä taas yhtä vähän kuin aikaisemminkin. Tässä välissä oli vaan joku zennnn -kausi, jolloin olin täynnä Rauhaa ja Hyvää Tahtoa.
Vai olinko..? Ehkä olin, ehkä en. Mutta nyt se on joka tapauksessa loppu ja se näkyi töissäkin: palaverissa olin taas oma laveasanainen ja kärkäs itseni ja puhelimessa annoin isokirjaimista palautetta Kelan virkailijalle. Joka onneksi kyllä tajusi, ettei heillä nyt mennyt ihan niin kuin Römsöössä ja perääntyi hyvässä järjestyksessä.
Jotenkin maailma näyttää taas terävämmältä. Jännä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti