lupaatko ? ei kannata

Tammikuu on vaihtunut, kinkut ja laatikot muhivat suolistossamme vielä pitkälle kevääseen ja ihmiset tunnontuskissaan tekevät lupauksia paremmasta elämästä. Lupauksia, jotka kestävät kaksi viikkoa, maksimissaan kuukauden. Älytöntä meininkiä.

Joka paikassa toitotetaan, että sillä on merkitystä, mitä syöt ja mitä terveellisemmin syöt, sitä paremmin voit. Niin, siis tämän hetkisten ravintosuositusten ja käsitysten mukaan. Näillä suosituksillahan on tapana muuttua joka sesongiksi, joten niiden painoarvo on mielestäni kärsinyt joltisenkin inflaation, josta syystä henkilökohtaisesti niitä viittaan kintaalla.

Mutta koska uskolla on suuri merkitys ihan konkreettisestikin - plasebolääkkeet ja niiden teho sen todistavat -, niin jokainen tyylillään ja minä myös.

Minä meinaan olen huomannut, että huolimatta siitä, miten terveellisesti syö, miten paljon liikut ja kuinka tunnollisesti myrkkyjä ja päihteitä vältät, niin siitäkin huolimatta voit saada syövän ja/tai kroonisen sairauden, jonka kanssa sitten kärvistelet lopun elämäsi.

Syy ei ole sinun, vaan sen mitä Elämäksi, Universumiksi tai Kohtaloksikin kutsutaan. Et voi tietää, miten geenisi on ohjelmoitu jo syntymässäsi. Jossain ääritapauksissa voit ehkä jonkun prosentin parantaa ennustettasi elintavoillasi, mutta loppupeleissä et Ihan Oikeasti tiedä, mikä sinua nurkan takana odottaa. Tai sitten tiedät.

Rintasyövän riskitekijöiksi on ihan mustaa valkoisella kirjattu mm. ylipaino ja alkoholin käyttö. No, meikälainen on ylipainoinen, en sairaalloisesti, mutta muutaman kilon kumminkin. Lisäksi olen kyllä oman osani 'lientä' nauttinut - ja nautin jatkossakin -, vaikka olen tiennyt sen kiroista eli vaaroista. Kun tähän vielä lisätään geeniperimän tuoma riski, niin minun olisi siis pitänyt pitää itseni hoikkana ja raittiina. Jos olisin ollut järkevä. Mutta.

Koska geeniperimä on satavarmuudella jakanut minulle ne rintasyöpäkortit jo syntymässäni, niin olisinko voinut välttää tätä episodia kieltäymyksillä ? Kuten entinen opettajani sanoi "vastaan itse" eli en olisi.

No, rehellisyyden nimissä sitä ei voi kukaan tietää, mutta todennäköisyydet puhuvat puolestaan ja lähes varmasti en olisi voinut tätä möököä vältellä lopullisesti. Olisin ehkä voinut siirtää ajankohtaa pari-kolme vuotta myöhäisemmäksi, mutta olisiko siitä ollut mitään hyötyä. Mitä eroa sairastinko taudin nyt vai viiden vuoden päästä ? Ei mitään. Minun mielestäni.

Sen tähden. Miksi ylipäätään 'kiduttaa' itseään ja elää ehkä muutama vuosi pidempään kurjuudessa, kun voisi elää nautiskellen, mutta muutaman vuoden vähemmän ? Ne muutamat vuodet n. 80 vuoden aikajanalla eivät kyllä tunnu juuri missään, kun sitä loppupäätä ajatellaan ja sinnehän ne vuoden lisääntyvät, ei niitä keski-ikään saa.

Tästä mielipiteestä voi arvata, että en kiellä itseltäni nautintoja, koska se on mielestäni älytöntä ja turhaakin. Olen päättänyt elää tämän elämän kiusaamatta itse itseäni, koska Universumi tekee sen kyllä puolestani. Tavalla tai toisella huolimatta surkeista pyristelyistäni estää sen toiminta.

Josta syystä sanon myös teille: unohtakaa lupaukset ja elämänmuutokset, jos ne eivät Oikeasti ja Todella tuota teille suurempaa mielihyvää kuin edellinen 'turmiollinen', mutta ah, niin nautinnollinen elämänne. Nauttikaa elämästänne täysin rinnoin juuri siten, mikä teille parhaiten maistuu ja paskat nakatkaa suosituksille.

VieläOliJotain:
Toki tiedän, että maailmassa on ihmisiä, jotka saavat nautinnon siitä, että satuttavat ja näännyttävät itseään monin eri keinoin, mutta he ovatkin sitten ihan oma ihmisryhmänsä ja Jumala heitä auttakoon.