Eli kohdennettu sädetys leikkauskohtaan alkoi. Melkein samanlainen sessio oli kuin muutkin kerrat.
Selällään pötkötin, asento löytyi ehkä vähän helpommin, kun ei tarvinnut niin säätää. Sädetys tuli eri kulmasta ja sen masiinan ääni muuttui kesken sädetyksen, mutta muuten meni yhtä helposti kuin aikaisemminkin. Eli eiköhän näistäkin selvitä suht sukkelaan.
Lääkäri oli kirjoittanut minulle todistuksen vakuutusyhtiötä varten, jotta saataisiin ne loputkin matkarahat takaisin. Vähän on venynyt tämänkin asian hoito, mutta parempi myöhään.
Työystävälle sanoin, että tän satsin jälkeen tämä homma on ohi ja edessä on enää hormonihoito viiden vuoden rypäksenä. Työystävä totesin nauraen: "Ja vissiin pientä turbulenssia tiedossa..."
Nauratti muakin silloin, mutta ei naurata enää.
Tuntuu, että otsasta kasvaa molo toisensa perään. Pikkasen alkaa olla pinna kireällä kaikesta tästä, mitä on niskaan kaatunut viimeisen neljännesvuoden aikana. Ja ehkä vähän pidemmälläkin aikavälillä. Ei ole oikein päässyt palautumaan edellisestä ahdistuspaskasta, kun seuraava on jo lävähtänyt päin. Eli varsin sopiva perusta tuleville 'turbulensseille'. Itseäkin ärsyttää jo valmiiksi.
Miten jotkut ihmiset kykenevät olemaan kuin viilipytyt 40 asteen pakkasella ? Mä en tajua. Niissä täytyy olla jotain vikaa. Tai sitten... niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti