naura pahassa paikassa

Kaikki te tutut lukijat tiedätte, että nauran paljon ja monessa paikassa. Varsinkin itselleni. Huumori ja läpänheitto ovat lähellä sydäntäni ja varmaa on, että jos läppä ei enää lennä, niin sitten ollaan jo tosi pahassa paikassa.

Toistaiseksi ei sellaista ole tullut, koska leikkaussalissakin vielä lohkoin omiani hoitajille ja anestesialääkärille sillä vähällä tajulla, joka ei vielä ollut kankaalla. Eli tämän möökönikin kanssa olen antanut palaa eikä yksikään hoitaja tai lääkäri ole ainakaan paheksunut juttujani, päinvastoin kaikki ovat nauraneet kanssani.

Tästä kanssanauramisesta on juttua myös uusimmassa Syöpä-lehdessä (04/2015). (Lehden voi halutessaan lukea netissäkin.) Siinä on aina erittäin mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Syöpään liittyviä, totta kai, mutta monista eri näkökulmista. Tarinoita tavallisista ihmisistä.

Yhdessä jutussa Pohjois-Karjalan keskussairaalan ylilääkäri Liisa Sailas sanoo mielestäni ihan nappiin:

Sailaksen mielestä syövälle saa - ja oikeastaan pitääkin nauraa. Elämään syövän kanssa sisältyy paljon mustaa huumoria ja usein hullunkurisia tilanteita. 

- Jos sille osaa nauraa, voi kääntää hulluuden voimavaraksi. Monesti tuntuu, että ne ihmiset selviävät paremmin, jotka osaava nauraa itselleen ja vakaville asioille. Heidän elämänsä on tuskattomampaa kuin niiden, joilla ei ole elämässä iloa tai naurua, Sailas sanoo. 

Mä en voisi olla enempää samaa mieltä. Juuri noin mäkin ajattelen ja kokemuksesta voin myös allekirjoittaa, että noin se on. Naurusta on apua, kun ollaan siellä puun ja kuoren välissä.

VieläOliJotain:
Uutta vuotta otimme TM:n kanssa vastaan Serkun luona, jossa oli myös miehensä ja poikansa. Serkun mies sairastaa erittäin huonoennusteista syöpää ja nyt ovat hoidot siinä pisteessä, että tukkakin oli jo lähtenyt. Päätin tarttua härkää sarvesta heti ovesta sisään päästyämme.

mä: "Sulla on sitten vähän raffimpi kampaus uuden vuoden kunniaksi."

Serkun mies: "Joo, aattelin säästää shampoossa."

mä: "Säästö se on pienikin säästö."

Ilta oli erittäin onnistunut ja mieleenjäävä kaikin puolin. Juteltiin mukavia ja naurettiin paljon huolimatta siitä, että pöytäseurueesta 2/5 käy syöpähoidoissa.