miettiminen on pahaksi

Tänään välähti siinä sädehoitolavitsalla maatessani ja snorkkeliin hönkällessäni taas ihan uusi juttu. Multa ei nähtävästi nämä miettimiset ihan helpolla lopu.

Siis sellainen, että me 'laulajathan' (*köh, köh*) olemme oppineet hengittelemään ihan toisella tavalla kuin tavalliset kuolevaiset. Me hönkäilemme Oot pallealla, kun muut nykivät kuka olkapäillä kuka rintakehällä. Teoriassa tietysti kaikki hönkäilty menee keuhkoihin, mutta riippuen siitä, mitä oheisvälinettä siinä käyttää apunaan, rintakehä joko nousee tai sitten ei.

Tuliko tarpeeksi epäselvästi selitettyä ?

Tänään esim. huomasin, kun hengitin pallealla, niin rintakehä ei ehkä noussutkaan siihen kohtaan, miten se simulaattorissa nousi ja minkä perusteella ne sädetyskoordinaatit tehtiin. Ja kun hengitin rintakehällä, niin nousi. Ehkä. Että kumpiko näistä oli sitten se oikea ? No, helvetistäkö sitä kukaan tietää, en minä ainakaan !

Tällaiset pikkuasiat pistää vatuttamaan. Ja kun ne muuten ovat niitten 'gaudaalisten' ja 'anttien' ja ties minkä muiden mittojen ja pisteiden kanssa kirjaimellisesti millintarkkoja, niin tässä hengityshommassa juttu sitten viimeistään kusee lopullisesti ja säteet ovat todennäköisesti koko ajan menneet perseeseen perseelleen.

Ei helevettiläinen... Ja kun kysyin tätä juttua hoitajilta, niin tiettykään eivät tajunneet selityksestäni mitään. Kun ei tällaistakaan vaihtoehtoa ole vissiin sitten kukaan muu tullut miettineeksi. No, toivottavasti on sentään. Ainakin ne insinöörit ja lääkärit, vaikka vannomatta paras. Ja kyllähän siinä keuhkot tietty nostavat rintakehää elikkäs tissiä, mutta... Äh. En mieti enää. Miettiköön hevoinen, kun sillä on isompi pää. Ja on varmasti fiksumpikin.

Mutta arvata saattaa, että jatkossa mietin tätä asiaa joka helvetin kerta siinä lavitsalla maatessani eikä se taatusti ainakaan paranna tilannetta. Tää on sama kuin siinä Tintissä, jossa kapteeni Haddockilta joku kysyi, nukkuuko hän parta peiton päällä vai alla eikä kapteeni tietty sen jälkeen saanut unta enää kummallakaan tavalla, kun alkoi miettiä asiaa liikaa. Hohhoijaa...

VieläOliJotain:
Tänään sai pistää juoksuksi, kun se ainokainen bussi, jolla ehdin sädetykseen oli pikkasen etuajassa. Ei ole koskaan ennen ollut, mutta tietty nyt karsealla pakkasella oli ja juoksin neljästä vaatekerroksesta tönkkömuikkuna kieli vyön alla, jotta ehtisin siihen. Ja ehdinkin, Luojan kiitos. Tai ehkä bussikuskin kiitos.

Puuskuttaessani bussiin sisälle, tokaisi lupsakka vanhempi herrasmieskuski:

"Elä sie, tyttö, juokse punasia päin. Kyllä mie siuta olisin oottanu ja ottanu matkaankin tuolta aiemmin, mutta kun niin pistelit menemään."

Purskahdin nauruun sen, mitä läähätykseltäni kykenin. Ihana setämies! "Tyttö." No, justiinsa niin!