vertaistu-kiva-tutusta

Joo, ei auttanut, vaikka mulla oli tänään aika jo klo 15. Kolme varttia sain odotella vuoroani, kun se ei vaan kaikilta tosiaan tunnu luonnistuvan. Itse olin - otin kellosta aikaa - 9 minuuttia siellä sisällä, että sen verran on vara muita arvostella.

Tälläsin itseni siihen lavitsalle ja sanoin hoitsulle, että "mä vähän käännän kylkeä, kun silleen se menee oikein" ja eikös se oikean puolen tatskapiste osunut juuri tismalleen kohdilleen. Itäsuomalaisia sukujuuria omaava hoitaja repesi nauramaan ja sanoi, että "siehän taitava jo oot, kun löydät pisteetkin ihan ite". No, vähän siinä vielä nyittiin, mutta noin periaatteessa oikea asento löytyy ilman suurempia ihmettelyjä.

Siinä odotellessani juttelin sellaisen naisen kanssa, joka on muutamana kertana ollut samaan aikaan siinä käytävällä kanssani huokailemassa aikataulujen kusemista. Ihan samoja aatoksia oli hänellä, mitä eilen kirjasin postauksessa ylös. Ja hänkin jo ulkonäöstä tietää, kenellä siellä se kymmenen minuuttia venyy puolella tunnilla, ihan niin kuin minäkin. Vaikea on pitää naama peruslukemilla, kun  ne etanat sitten ulostautuvat sieltä pukuhuoneista. Meikäläisestä meinaan voisi tietyissä tilanteissa ottaa kuvan ja laittaa sen sanakirjaan kohdalle "naama norsunvitulla". Ei tartte paljon aatoksiani arvuutella.

Toisaalta. Saan tietysti olla onnellinen, että omalla kohdallani nämä 16 kertaa ovat menneet hyvin ja liukkaasti lukuunottamatta tuota odottelua. Pieni riesahan tämä loppujen lopuksi on ja kolmen viikon kuluttua toivottavasti jo kokonaan ohi. Että ehkä mä siltä pohjalta kestän. Onneksi on aina luettavaa mukana.

VieläOliJotain:
Huomenna ja torstaina täytyy pakata kassiin mukaan normia tuhdimpi annos Zeniä, että jaksan odottaa, kun aika on vasta klo 16.40. Ja ehkä vähän Namiakin...