maanantai 11. tammikuuta 2016

½ ja pari ehdotusta

15. yö... eikun sädetyskerta oli tänään elikkäs puolet on 'lusittu'. Tuntuu, että olen käynyt siellä jo ikuisuuden, kun tässä on niin paljon ollut näitä arkipyhiä välissä, mutta nyt loput pitäisi mennä sitten vähän sutjakkaammin. Toivottavasti.

Vaikka tänään kyllä epäilytti, pääsenkö sieltä Meikusta yöksi kotiin ollenkaan. Meinasi hermo mennä ihan tuhannen pllun päreiksi ja tuhat eri parannusehdotusta homman pyörittämiseen sinkoili päässä sen 44 minuutin aikana, jonka odotin ylimääräistä !

Parannusehdotus nro 1: Sille ensimmäiselle sädetyskerralle pitää varata reilusti enemmän - sanotaanko sellaiset puoli tuntia vähintään - aikaa, koska se on vaan niin jänskä tai joku muu tilanne niille mammoille, että homma kusee kintuille lähes poikkeuksetta. Se on nyt nähty muutamana kertana ja aina on ollut sama selitys: ensikertalainen, jolta ei vaan luonnistu.

Parannusehdotus nro 2: Myös täti-ihmisille, joiden elopaino on 100+ kg ja/tai ikä 60+ vuotta, on varattava enemmän aikaa. Sitäkin olen nyt tässä nämä viisitoista kertaa seurannut, kuka siellä kauimmin munii ja aina sieltä lyllertää yllämainittua porukkaa. Nuoremmat ja/tai kevytrakenteisemmat tulevat sieltä ulos huomattavan paljon liukkaammin, se on vaan niin nähty.

Parannusehdotus nro 3: Kyllä niille mammoille pitää voida sanoa suoraan ja per heti, että sitä keskustelu/ kysely/ ihmettely/ ällistely/ pällistely & juoruilu -hetkeä ei käydä silloin, kun tullaan sädehoitoon, joita aikoja on jaettu ihmisille 10 minuutin välein. Niille kälätyksille pitää varata ihan oma aikansa tai soittaa sairaanhoitajalle, jolla on puhelinaika nimenomaan juuri niitä kysymyksiä tai kummin-kaiman-saunakaverin sairauskertomuksista avautumisia varten. Tuonne tullaan hoitoon ja häivytään vähän hemmetin äkkiä pois, että muutkin pääsevät ajallaan edes joskus sisään ja ulos.

Parannusehdotus nro 4: Niille, joilla homma näyttää venyvän, jaetaan päivän viimeiset ajat. Saattaapi olla, että alkaa homma pikkuhiljaa luonnistua, kun ehtookellot rupeavat kumajamaan. Tai aamuaurinko pilkistää verhojen takaa.

Ei muuten olisi niin vatuttanut, mutta kun olisin senkin odotusajan voinut olla ihan tuottavassa työssä, kun sielläkin kaivoksella meinaa katto romahtaa niskaan. Toisilla on aikaa vaikka koko päivä odotella, mutta meikäläisen aika on rahaa. Ei montaa ropoa, mutta muutaman myntin kumminkin.

VieläOliJotain:
Ja tämähän ei ollut valitus, vaan kehitysehdotus.

8 kommenttia:

  1. Musta noi sun ehdoukset on ihan hyviä. Laita vaan menemään eteenpäin. Eikös sielläkin ole jokin aloite/palautelaatikko, johon voit laittaa noi. Tai sitten kysy oh/yh yhteystiedot ja laitat sitä kautta viestiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko varmaan laittakin tän päivän kokemuksella... Grrrr!!

      Poista
  2. kannatan erityisesti ehdotusta nro3. Tänne meidän tehokkuusyhteiskuntaamme tarvittaisiin ihan ehdottomasti semmoinen ammattikunta kuin mummojen jututtajat. Niitä pitäisi olla pankeissa, kaikkien terveystehtaiden odotustiloissa, asemilla - ylipäätänsä paikoissa, missä liikkuu yksinäisiä mummosia.

    Joillekin kun nuo viranomais-/työntekijäkontaktit ovat päivän ainoita ihmiskontakteja. Sellaisilla ihmisillä on kova lähimmäisennälkä, ja tarve puhua.
    Meillä tarvitaan kuuntelijoita. Puhuttajia. Jututtajia. Sellaisia, jotka ovat olemassa puhumista, kuuntelemista ja juttelemista varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla Sädehoitoklinikalla on näkynyt niitä vertaistukihenkilöitä, mutta liian vähän niitä kyllä on. Joka käytävällä pitäisi vähintään yksi istua 24/7.

      Poista
  3. Todella samaa mieltä! Olen tehnyt samoja havaintoja siitä kuka siellä hoitohuoneessa kuppaa. Itse hyppäsin aina lavitsalta pois jo ennenkuin hoitaja ehti tulla hoitohuoneeseen. Siinä sitten hoitaja päivisteli, että toi ei oo ihan turvallista. Pitäis kuulemma odottaa, että lavitsa lasketaan sähköisesti alas. No en odottanut. Vaatteet päälle ja pois.

    No, eilen oli sit mun viimeinen kerta!! Lääkärin vastaanotolla vielä keskusteltiin seurannasta, joka on ens marraskuussa. Siihen asti omaa oiretarkkailua.

    Tää oli tässä ja nyt eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Mäkin rynnin sieltä pois heti, kun kaiuttimista tieto tuli, että 'hoito valmis' ja sain torut, että pitää odotella. :D

      Jihaa! Ohi on sulla !! Mulla on vielä ramppaamista tuolla Meikussa, mutta kyllä sen kestää, kun sillä on kuitenkin säädyllinen takaraja. :)

      Poista
  4. Voisiko tuota verrata siihen, kun AM kävi syöpähoidoissa; virtsarakon BCG-huuhteluissa, olikohan se niin että kolmen viikon jaksoissa kolmen kuukauden välein. Sen jälkeen kontrolleissa kolmen kuukauden välein, nyt puolen vuoden välein. Joillakin miehillä on vaimot mukana pitämässä kädestä kiinni ja sisällä saa kuulemma suunnilleen houkutella, että otetaanpa nyt ne päällyshousut pois jalasta..noin... ja sitten ne alushousut...noin.. ja nyt sitten tuohon lavitsalle, niin saadaan tämä katetri paikalleen...
    AM on melkein jo odotushuoneessa housut kintuissa odottamassa vuoroaan, että asiat hoituisi mahdollisimman pian. Mä olen ollut tasan yhden kerran mukana, oon tullut siihen tulokseen, että osaa ottaa housut pois ilman muakin. Ja hoitajat auttaa tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siellä niitä miehiäkin joillain naisilla kuskeina, etenkin jos ovat vähän pidemmältä tulleet. Se on sitä parisuhdelaatuaikaa. ;)

      Mut miehet ovat kyllä se heikompi astia, se on todistettu nyt moneen kertaan monella tavalla.

      Poista