Mun murtolukutaito alkaa olla tapissaan. Pitäisiköhän suorittaa siitä joku arvosana ?
Eli nyt päättyi se perussädetys ja huomenna alkaa ns. boosteri, joka ymmärtääkseni on sitä kohdennettua sädetystä leikkauskohtaan. Siis pienemmälle rinnan alueelle kuin nyt. Ja mä todellakin toivon, että kohde on rinnassa, kaukana kainalosta.
Kainalo on meinaan ottanut nyt tässä viikkojen aikana osumaa sillä mielellä, että se arven ympäristö on väriltään jo melkein liila. Kipeäkin se on. Iho on siis arka sillä tavalla, ettei siihen oikein parane koskea ja kuitenkin pitäisi pystyä pitämään rintaliivejä ja paitaakin päällä, kun ei vielä meikäläisen alalla ole päästy siihen pisteeseen, että hakkua heilutettaisiin ihan topless.
Tänään aamulla oli suorastaan tuskaa vetää ryijyä niskaan ja kun ensi viikolla pitäisi ihan ehdottomasti päästä töihin, niin saattaapi olla, että loppuviikosta vetäydyn kodin puolialastonretriittiin eli viettämään vemppaa. Että jos sillä vähän helpottaisi oloa ja varmistaisi työkyvyn viikon päästä.
Hoitajalle kun kainalosta mainitsin, niin hän kurkattuaan sitä sanoi, että sehän on suorastaan hyvän näköinen, kun ei kesi eikä iho ole rikki eikä märkääkään valu mistään. Siihen oli pakko todeta, että kuulostaa siltä, että mullahan on vielä varsin mainio tilanne. Joten ei muuta kuin suu suppuun, loppusuoralla ollaan.
VieläOliJotain:
Tohottajan luonnekuva täydentyy: tänään sillä oli mies mukana (vaikka on jo koko vuoden siellä käynyt hoidossa) eikä todellakaan pelkästään kuskina. Sieltä pukuhuoneesta se mies tuli ja taisi olla sairaalan psykologikin mukana keskustelemassa... jostain.
En oikein tiedä, miten ajatukseni muotoilisin. Varmaan on joku psykoosi iskenyt, kun niin "turvattomaksi" olonsa siellä tuntee. Eikä tarvinnut kuuloa pinnistellä, hyvin kuului kaikki, mitä puhui niille hoitajille. Ja taas jouduin vähän oveen koputtamaan, että ymmärtäisi lopettaa avautumisensa hoidon jälkeen, kun hänen takiaan oltiin taas jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Mä niin toivon, että tän loppuviikon sillä on ajat vasta mun jälkeen. Hermopiukeus on meinaan ikävä tauti enkä takaa ollenkaan, etteikö jotain voisi suupielestä lipsahtaa.
Kurja, että on tullut tuollainen ärsytys kainaloon hoidon tässä vaiheessa. Kyllähän se hoitajan mukaan tietysti näyttää hyvältä, mutta sun sen kanssa täytyy elää. Eikä se kipu ole kivaa.
VastaaPoistaEikö tälle tohottajalle saisi ihan erikseen noita psykologiaikoja jos on tullut noin rankka vaihe eteen? Se on epämukavaa toisille, kun joutuu väistämättä toista kuulemaan ja vielä ajatkin sitten lipsuvat. Tietysti hän tarvitsee apua, mutta ehkä joku muu paikka olisi pukuhuonetta parempi. Koeta jaksaa, kun olet jo loppusuoralla!
Tää kainalo on ärtynyt pikkuhiljaa tässä matkan varrella. Nyt alkaa tuntua kurjalta, mutta onneksi tosiaan ollaan jo loppusuoralla. :)
PoistaMä oon kans samaa mieltä, että noi 10 min. ajat on tarkoitettu syöpähoitoja, ei päähoitoja varten. Tänäänkin sen näin ja hädin tuskin kykenin moikkaamaan. En sentään irvistänyt. ;)