sunnuntai 3. tammikuuta 2016

kellon vääntöä

En sitten saanut vuorokausirytmiäni käännettyä ajoissa arkisempaan suuntaan. On edelleenkin tullut valvottua liian myöhään ja sitä kautta nukuttua liian pitkään. Huono, tosi huono juttu, kun ajattelee huomista ankeaa arkea, joka lävähtänee naamaan kuin märkä rätti.

Unta on tosiaan piisannut. Yöunet ovat olleet sellaista 9-10 tuntia, joka on aivan poikkeuksellista meikäläiselle missään olosuhteissa. Arkisin normiunet ovat olleet maksimissaankin sellaista 7,5 tuntia, mikä on meikäläiselle ihan liian vähän, mutta sillä olen kuitenkin joten kuten rämpinyt eteenpäin. Viikonloppuna olen saattanut ottaa sitä hieman takaisin sellaisilla 9 tunnin unilla, joita siis nyt olen vähintäänkin vetänyt joka yö.

Onko syy sitten sädehoidon vaiko vain tämän leppoisan lomarytmin, sitä on vaikea arvioida, mutta kohtahan se varmastikin selviää, kun huomenna on ensimmäinen työpäivä pariin viikkoon ja pitäisi jaksaa kutakuinkin normipäivä töissä olla. Onneksi loppiainen osuu keskelle viikkoa, se vähän keventää tätä siirtymäaikaa. Siltikin voi hyvinkin olla niin, että loppukuusta väsyttää jo liikaa.

Mutta eipä mennä asioiden edelle muuten kuin tutkimalla huomisia bussiaikatauluja, millä vuorolla pääsen sutjakkaammin töistä Meilahteen. Sädetysajat kun muuttuvat nyt iltapäiviksi kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti