Toinen vuositarkastus oli ja meni. Jo toinen. Niin se aika vaan rientää, puhpuh.
Stressitaso olikin tässä syksyn aikana syövän uusiutumisenpelon takia noussut ihan kivasti ja käyrä oli muuttunut lähes pystysuoraksi marraskuun aikana. Syynä oli jo keväällä havaitsemani muhkura sekä epämääräiset kivut rinnoissa (lue: korvien välissä).
Patti ei ollut kasvanut, se vain tuntui jotenkin paremmin nyt kuin aikaisemmin. Järki toki sanoi, että jos ei ole reilussa puolessa vuodessa kasvanut, ei sitä kannattanut murehtia, mutta minkäs tunteelle teet näinkin tunnepitoisessa asiassa kuin rintasyöpä.
Joten tervehdinkin ilahtuneena kutsua vuositarkastukseen (joka onneksi oli kuitenkin vasta lokakuisen Andalusian matkan jälkeen). Tyytyväisyyteni tuplaantui, kun huomasin, että mammografian lisäksi minulle oli Syöpätautien klinikalta varattu myös ultraääniaika, vaikka vuosi sitten sanottiin, että nyt tehtäisiin vain pelkkä mammografiatutkimus.
Tuloksena oli puhtaat paperit.
Ultraäänitutkimuksen teki tällä kertaa virolainen radiologian erikoislääkäri Peeter Raudvere. Pakko oli tietysti heti vähän kuuklailla, mikä tämä tyylikäs herrasmies oli oikein miehiään. Yksi lause erityisesti toi hyvän mielen: "Yleisradiologian lisäksi hänellä on vahva osaaminen rintaradiologiasta." Ei siis tarvitse miettiä, oliko joku poropeukalo asialla. Ei ollut.
Hän rauhoitteli, että tuntemani patti arven vieressä on vain 'piukea' kysta, josta ei tarvitse olla huolissaan. Lisäksi sanoi, että kun paino tippuu sen 20 kiloa, niin taatusti alkaa rinnoista havaita yhtä jos toistakin tavaraa ihan näppituntumallakin. Rauhasta sun muuta rokkaa.
Eli näillä tiedoilla voin rauhallisin mielin laskeutua joulunodotukseen ja ottaa vastaan uutta Herran vuotta 2018. Ainakin rintasyövän osalta.
