lauantai 31. lokakuuta 2015

oota, mä katson kristallipallosta

Olen tässä parin viikon aikana muutamaan otteeseen ihmetellyt ihmisten tietämättömyyttä (tuo ei kyllä ole ihan oikea sana, mutta jotain sinne päin), mitä tulee syöpiin yleensä.

Heti alkuun totean, että toisaalta se on ihan luonnollista, jos syöpä ei ole ehtinyt vielä mitenkään koskettaa tai edes sivuta omaa elämää. Tuskin syövät nyt mikään niin kiehtova aihe on ottaa selvää ihan vain huvin vuoksi, joten ymmärrän periaatteessa.

Siltikin olen hämmästynyt, että kun sanon, etten tiedä tästä taudistani vielä yhtään mitään, kun lääkäri on vasta maanantaina ja leikkauskin puolentoista viikon päästä, niin siltikin minulta on kysytty, että kuinka kauan olen sairaslomalla. Tai nipsaistaanko leikkauksessa vain pala vaiko koko tissi. Tai mitä hoitoja saan sitten leikkauksen jälkeen.

Ihan kyllä asiallisia ja asiaan liittyviä kysymyksiä, en sitä toki kiellä, mutta jos en tiedä tästä möököstä siis yhtään mitään muuta kuin että se on tississä - vasemmassa, jos ei ole tullut mainittua -, niin miten ihmeessä noihin pystyisin vastaamaan. Ei niihin varmasti pysty vastaamaan edes lääkäri maanantaina, vaan vasta leikkauksen jälkeen. Jos heti silloinkaan. Mikä on toisaalta hyvä juttu, koska se tarkoittaa sitä, että tästä möököstäni - kuten muistakin möököistä - tiedetään jo niin paljon, että vasta kun se on huolellisesti tutkittu, voidaan kertoa, mitä tehdään seuraavaksi.

Voisihan sitä tietty spekuloida, mutta olen senkin sanonut, että turha sitäkään on tehdä, kun mitään ei ole tiedossa. Katsotaan ensin, mitä siellä on ja sen jälkeen kuunnellaan, mitä lääkärit sanovat. Tulevaisuutta on turha pohdiskella tässä vaiheessa, kun olen ihan vielä tiedottomassa tilassa.

Sitä sen sijaan voi kysyä, miten se löytyi. Tai minkä kokoinen se on. Tai miltä minusta tuntuu tai miten voin nyt tässä hetkessä. Näihin osaan jo vastata. Joten kuten.

Syöpiä on maailmassa aika moinen määrä ja niitä kaikkia hoidetaan omalla tavallaan. Leikkauksella, sytostaateilla, sädehoidolla. Joko yhdessä tai erikseen ja osaan ei tehoa mikään näistä. Porukat nähtävästi luulevat, että syöpä kuin syöpä, niin aina on sama sabluuna käytössä.

Jännää huomata.

VieläOliJotain:
Pettymyksekseni huomasin illalla, että naapurilähiöstä saamani 'unilääke' olikin napsaistu parempiin kitusiin jo joskus aikaisemmin. Onneksi siinä vieressä nökötti jostain vuodelta luu puolikas Sirdalud (se pienin), jonka muistin muiden ominaisuuksiensa lisäksi myös nukuttavan. Eli ei muuta kuin kohti ääntä.

Tulos: nukuin viime yönä yhdellä pissakäynnillä ja yhdellä kyljenkäännöllä sellaiset pyöreät 10 tuntia. Miksi hitossa en ole keksinyt sitä aikaisemmin ?? Täytyy tehdä lääkekaapin inventaario. Kyllä sieltä aina muutama lihasrelaksantti löytyy, olen varma.

2 kommenttia:

  1. Möökön lopullinen laatu selviää patologin tutkimuksissa parin viikon sisällä leikkauksesta ja sen mukaan määrätään hoidot. Tulosten odottelu ja mahdolliset lisätutkimukset ovat henkisesti rankinta aikaa. Mutta sen jälkeen helpottaa.
    Ja hyvistä yöunista kannattaa pitää kiinni (vaikka kemikaalien voimalla), sillä nekin ovat ihmisen parasta aikaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä kyllä tähänkään saakka ole ollut ihan lastenleikkiä, vaikka leikkiä olen siitä laskenutkin. Tosin leikkauksen jälkeen en varmaan heti seuraavana päivänä pääse töihin, joten aikaa riittää liikaa omille ajatuksille, josta syystä se toisaan voi olla rankempaa kuin nyt. Toivottavasti ei.

      Viime yönä nukuin, mutta huonommin, koska en enää ollut niin väsynyt johtuen edellisen yön hyvistä ja pitkistä unista. Ensi yönä en nuku varmaan ollenkaan. On tää kyllä yhtä veivaamista. :)

      Poista