perjantai 30. lokakuuta 2015

ystävät ja kylänmiehet

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin mainittakoon ihan ääneenkin, että olen aika kova puhumaan. Suosin avoimuuden politiikkaa, josta syystä tämä tämänhetkinen tilani ei ole monellekaan jäänyt salaisuudeksi jokapäiväisessä elämässäni saati sitten täällä blogimaailmassa.

Arastelenkin - ja sysään maton alle - siitä syystä tämän kertomista lähiystävilleni, koska pelkään, että 'avaudun' heidät kuoliaaksi. Tukahdutan heidät omalla navallani (herkullinen mielikuva *röyh*) enkä halua sitä. Pelkään, että olen sen aikoinani jo tehnyt ja nyt toisen kierroksen jälkeen minulle jäisi ystävämarkkinoilla luu käteen.

Huomattavasti helpompaa on ollut kirjoittaa asiasta täällä ja puhua siitä töissä. Töissä ei asiasta voi eikä jaksakaan koko ajan jauhaa ja te taas puolestaan voitte valita, luetteko näitä juttuja vaiko ette. Tilanne, jossa kaikki voittavat. Blogi on paras.

***

Sanokaa mitä sanotte, mutta lastenlaulu tietää, mistä puhuu: uni paras lääke on.

Eilen oli pakko nukkua iltapäikkärit, jotta voisin nukkua yöunet. Kuulostaa oudolta ja ristiriitaiselta, mutta siinä on jyväsensä. Olen meinaan ollut iltaisin nukkumaan mennessä niin yliväsynyt, että se on häirinnyt jopa yöuntani. Nyt kun menin nukkumaan hieman jo valmiiksi levänneenä, sain yönkin nukuttua paremmin ja aamu oli suorastaan ihana.

Eikä vannekaan kiristä enää niin paljoa ja typerät päässäni pyörineet ajatukset tuntuvat itsestänikin typeriltä.

VieläOliJotain:
Muutama on kysynyt, että miten ihmeessä mä olen töissä. Eli tarkoittavat, että miksen ole sairaslomalla.

Mielestäni kysymys on jotenkin... hassu. Tokihan mä olen töissä, kun en ole varsinaisesti sairaskaan. Tai olen sairas, mutta... äh. Tiedätte kyllä. Rättiväsynyt olen, sen myönnän, mutta se ei taida olla hyväksyttävä syy olla pois töistä täydellä palkalla. Joten olen siis töissä.

Tiedän toki, että saisin työterveyslääkäriltä sairaslomaa vaikka kaksi viikkoa syyllä "akuutti stressireaktio"- tai ihan vain "sekosi" -diagnoosilla, mutta tuskin siitä olisi mitään apua, että makaisin kotona tätä möököä märehtimässä päivät pitkät. Parempi märehtiä ne tekemättömät duunit pois alta, kun sairasloman pituudesta ei ole vielä käryäkään.

Kysymys kuitenkin pisti miettimään, olenko jotenkin poikkeava yksilö. Vai onko oikea termi poikkeuksellinen ? Enivei. Mitä joku muu - siis normaali ihminen - tekisi tässä tilanteessa ? Olisiko 'oikea' käyttäytymismalli kuitenkin jäädä kotiin näivettymään sängyn pohjalle ? Pitäisikö sittenkin tempoa säkkiä niskaan ja ottaa aamuisin tuhkakylpyjä ?

Tuntuu, että olin niin tai näin, niin aina olen jotenkin väärinpäin ja uimassa vastavirtaan.

8 kommenttia:

  1. Tottakai olet töissä! Mikset olisi, kun kerran työkykyinen olet!
    Tämä on taas sitä monien väärinymmärrystä, että pitäisi sitten olla ihan kuitti, jos saa rintsikkadiagnoosin. Itse en ole töissä, joten en tiedä, miten työpaikoilla suhtaudutaan noin yleensä, mutta hassulta tuntuu, että tällaista edes ihmetellään.
    Operaation jälkeen saat saikkua riippuen siitä, mitä on tehty, koska haava paranee jne. Jatkohoitojen aikana joko olet hyvässä kunnossa ja "normaali" tai sitten et, sen aika ja tilanne näyttävät. Etukäteen ei kauheasti kannata murehtia, eikä kuunnella kenenkään kauhuskenaarioita, jokainen on oma tapauksensa ja se, millainen, selviää aikanaan. Lepää, syö hyvin ja tee kaikkea, mikä iloa tuottaa! Hyvää pyhäistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin just. :)
      Tästä sun vastauksesta sain huomisen postauksen aiheen. Kiitos.

      Kerrankin olen iloinen pyhälauantaista. Menee toivon mukaan rauhallisissa merkeissä. Tosin sunnuntaina on pikkasen ohjelmaa harrastussaralla, mutta muuten ei pitäisi olla yhtään mitään ihmeellistä. Joten kyllä, lepään ja syön hyvin ja paljon ja yritän tehdä vähän korttejakin. Kiitos samoin sinne ! :)

      Poista
    2. Ole hyvä ja ilo olla avuksi, :) Huomista odotellessa...

      Poista
  2. Työ on parasta terapiaa, varsinkin jos on kiire. Tietysti edellytyksellä, että jaksaa fyysisesti. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että kaksi viikkoa menee hitaasti tämän asian kanssa mädätessä, mutta työt ovat pitäneet huolen, että ei ole ehtinyt jäädä tuleen makaamaan. Väsy on, mutta se olisi muutenkin.

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  3. Minä kerroin äidilleni (73 v. ja siskolleni) vasta leikkauksen jälkeen, koska en nähnyt mitään syytä pelästyttää heitä. No, aina löytyi niitä, joiden mielestä tuollainen asia on "pakko kertoa".. No ei todellekaan ole! Olin saikulla 3 vkoa leikkauksen jälkeen, sitten halusin töihin. Kävin töissä myös sytojen ajan, siten että olin hoitopäivän (to) ja sitä seuraavan (pe) kotona. Maanantaina sitten taas remmiin, koska en voinut pahoin ja viihdyin työssäni. No sehän ei taaskaan "sopinut" kaikille... "Kyllä sun täytyy levätä..Etkö sä ajattele lapsia ? Jne... Huoh, tulet huomaamaan, että parhaimmat asiantuntijat tässäkin asiassa (omasta mielestään) ovat ne, jotka eivät tiedä asiasta mitään. Neuvoni siis on, että klaaraat homman omalla tyylilläsi, oli se sitten mikä tahansa: jäät saikulle, jos siltä tuntuu tai meet töihin, jos tuntuu paremmalta. Luota siis itseesi (no, blogin vakkarilukijana tiedän, että tämä ei ole ongelma :) ja porskuta eteen päin, mutta muista, että jokaisella on oikeus olla myös pieni ja heikko. En toivota sulle "Happy Halloween!" , vaan ihan suomalaisittain: Rauhallista ja rentouttavaa Pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kun sekä Muorilla että Siskolla on ollut samaa kamaa omissa tisseissäään, niin tuskin hirveästi järkyttyvät tai pelästyvät. Tuttua huttua, mutta siltikin on mukavampi kertoa, kun on jotain kerrottavaa eli lääkärin jälkeen. Siksi olen tätä heiltä pihistelly. Ja Mutsi nyt on kumminkin Mutsi ja ihan pirun rasittava tilanteessa kuin tilanteessa enkä kaipaa tähän nyt mitään ylimääräistä säätöä.

      Mutta kiva kuulla toisten kokemuksia ja tilanteita, miten ovat sujuneet. Kyllä mäkin voisin just tolleen tehdä, jos se vain onnistuisi. Tai sitten omalla tavallani, ihan niin kuin totesit. :)

      Joo, ei mitään halloveenia, vaan ihan Hyvää Pyhäinpäivää sinne myös! :)

      Poista