keskiviikko 28. lokakuuta 2015

first world problems

En olisi minä, jos en menisi asioiden edelle. Olen miettinyt, millaista on mennä sairaalaan muiden syöpäsairaiden sekaan. Olla siellä ??? aikaa.

Luulen, että tulen hulluksi. Ellei joku kanssasisar ehdi sitä ennen tappaa minua.

Eniten minua arveluttaa se 'tunnelma' siellä osastolla. Hiivitäänkö siellä hiljaa, ettei vain harras fiilis menisi pilalle ? Mitä jos mua naurattaa, saako siellä nauraa kovaan ääneen vai onko se pyhäinhäväistys ? Saanko laulaa, jos mua laulattaa ? Päällimmäisenä mielessä on sattuneesta syystä vain ns. hengellisiä lauluja ja jos niitä alan siellä veisata, niin kuulostaako se muista pahaenteiseltä manaamiselta ? Saanko sanoa "ai, vittu!", jos sattuu ?

En kestä, jos porukat ovat siellä samanlaisia kuin se yksi työkaverini: säkki niskassa ja tuhkakokkareita hiuksissa.

VieläOliJotain:
Kuulin tutun naisen rintasyövän kakkosleikkauksesta (kun ykkösleikkauksen piti olla ainoa pikku nipsaus). Kolmasosa vuorokaudesta oli siihen vierähtänyt ja selkälihas oli muuttunut tissiksi siinä sivussa.

Ei järkyttänyt, lähinnä mielenkiinnosti. Meikäläisestä ei meinaan sen kokoista lihasta löydy, jolla tissi saataisiin rakennettua uudestaan saman kokoiseksi.

8 kommenttia:

  1. Kuule Nollis, syöpäläisosasto on aivan hervottoman hillitön paikki, laidasta laitaan ja reunasta toiseen reunaan mennään, välillä nauru raikaa, välillä itketään. Kukin tavallaan ja tilanteen(sa) mukaan. Tai ainakin Radiuksessa, enpä tiedä mitä siellä Kehä 3 sisäpuolella tehdään. Hoitajat syöpiksellä on yleensä tosi mahtavia tyyppejä.

    VastaaPoista
  2. Mä uskon tuota anonyymia. Se on varmasti paikka jossa hirtehinen huumori on valloillaan. Eihän kukaan jaksaisi jos kaikki vaan surevat. Jokainen sieltä kuitenkin pitäisi saada varmasti vielä virkeänä kotiinkin. Mä uskon, että sun olemukselle on siellä juuri tilausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin. Ja siellä on pääasiassa meitä vanhempia naisia (40+), jotka ovat elämää nähneet jo jonkin verran ja pystyvät näkemään tilanteen monelta kantilta. Mutta tilauksesta en tiedä...

      Poista
  3. Mä olin aikoinaan katsomassa setääni Radiuksessa ja siellä kun ehkä tunti juteltiin, mikä oli sedälleni supertärkeää, että sille kävi joka päivä joku pitämässä seuraa sytostaattihoitojen aikana, niin huoneen toisella asukkaalla oli pikkasen pinna tiukalla. Ekana se laittoi tv:tä kovemmalle ja lopulta kun se sanoi, että "vitulla päähän", niin älyttiin poistua. Tuo oli ylipäätään vaikea tilanne, kun sedän kanssa oli tärkeää jutella niitä näitä ja vähemmän siitä syövästä ja sitten se naapurin oikein klassisen näköinen hiukseton syöpäpotilas veti herneen nenään. Ymmärrän sen täysin, jos oma tilanne on paha, niin ei varmaan huvittais kuunnella naapurin sukulaisten idioottimaisia juttuja, mutta toisaalta en nyt heti halunnut poistua oman sedän luota siksi, että huonekaveri protestoi. Hoitajat siellä oli kyllä ihan tosi hyviä tyyppejä, kuten joku tossa ylläkin sanoi :)

    Mutta anyway, varmaan mitä vaan voi tulla vastaan, suuntaan jos toiseenkin. Riippuu niin paljon kunkin tilanteensa tautinsa kanssa ja myös siitä, miten siihen tai ylipäätään elämään kykenee suhtautumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti toi "vitulla päähän". Kai sitä olisi voinut pikkasen aikaisemminkin sanoa, jotta saisko vähän omaa rauhaa, ennen kuin molo noin pahasti otsassa. :D

      Joo, tarttee vähän kuulostella, mutta ainakin hyräillä aion ihan varmasti. :)

      Poista
  4. En tiedä, minkälaiselle osastolle menet. Suuri osa rintasyövistä kyllä leikataan päiväkirurgisena eli heräämöstä kotiin -meiningillä. Meillä vuodeosastolla rintasyöpäpotilaat ovat yksi ryhmä 8:sta eri erikoisalasta. Huonekaveriksi voi sattua mitä tahansa: palovammoja, amputaatiopotilaita, kurkkupaiseita, ammuttuja ym, ym.
    Meillä saisit nauraa, laulaa, kirota ja itkeä tirauttaa ihan vapaasti. Tai vaikka kävellä alasti käytävällä, niin ne sekavat mummelitkin siellä tekevät.
    Nykyään saa erikoissairaanhoidon paikan valita, joten tervetuloa meille. Hoitaisin sua kuin kukkaa kämmenellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. <3

      Mä luulen kans, että jos ei mitään ihan outoa leikkauksessa ilmene, olen kotona jo illalla raportoimassa teille, miten sekaisin ehdin se päiväkirurgiaosaston muutamassa tunnissa saada. ;)

      Kurkkupaise? Kiitos, mutta jos kuitenkin toisella kertaa.
      Ammuttu? Eiks hää ole kärsinyt jo ihan tarpeeksi ilman muakin näistä muista puhumattakaan?

      Toi nudeilu kyllä houkuttaa... Syytä sitten itseäsi, jos päädyn lööppeihin, kun annoit mulle virikkeitä. :D

      Poista