Alan kyllästyä.
Alan kyllästyä miettimään sitä möököä koko ajan. Tätä möököä. No, kummin vaan. Siltikin ajattelen ja puhun siitä koko ajan. En voi olla ajattelematta sitä, en voi olla puhumatta siitä. En voi olla kirjoittamatta siitä. (Ainoa, mitä voin olla, voin olla lukematta ja guuglaamatta siitä. ;))
Alan kyllästyä olemaan väsynyt koko ajan. Hengästynyt. Saamaton plötkö. Kädetön, joka ei saa mitään aikaiseksi, vaan odottaa vain, että aika kuluisi. Ihan kuin se odottamalla kuluisi nopeammin.
Alan kyllästyä kuuntelemaan jokaista nipistystä ja vihlaisua ja tuntemusta siellä, täällä ja tuolla, ja miettimään, mikäköhän perkele se siellä nyt sitten mua kalvaa.
Alan kyllästyä olemaan pirteä ja reipas, vaikka teenkin sen pääasiassa itseni takia. Haluan olla tavallinen, normaali minä. Tai ehkä mä olenkin normaali minä. Eilen itkin bussissa ja se, jos joku on normaalia mua.
Alan kyllästyä tähän tietämättömyyteen. Möökö se on, mutta muuten se on täysin tuntematon minulle. Siltikin aion odottaa lääkäriä, lihaa ja verta olevaa, en nettilääkäriä.
Melko hyvin kyllästytty. Viikossa.
Ja voin vannoa käsi vasemman pakaran päällä, että pian alatte tekin kyllästyä tämän saman jauhamiseen. Enkä ihmettele yhtään.
VieläOliJotain:
Soitin sairaanhoitajalle Kirurgisen rintarauhasyksikköön. Pakko oli saada tietää, pitääkö olla huolestunut tississä tuntuvista juilimisista. Ei kuulemma tarvitse olla.
Se tieto vähän helpotti.
Kuka tahansa varmasti kyllästyy tuohon miettimiseen ja odottamiseen. Tuossa asiassa jokaisen päivän odotus on liian pitkää. Kun asian saisi heti hoitoon ja eteenpäin, niin mielikin taas muuttuisi. Onneksi soitit sairaanhoitajalle ja sait rauhoitusta. Se on tärkeää. Ja mikä on ehdottoman tärkeää on juuri puhuminen ja kirjoittaminen. Ei me kyllästytä vaan kuljetaan sun vierellä ja tuetaan täältä netin syövereistä. Uskotaan, että kaikki kääntyy parhain päin ja lähetetään sulle voimia joka päivä!
VastaaPoistaKyllä tämä tästä, vaikka nyt tuntuu kuin tuijottaisi ruohon kasvamista. Yhtä kiinnostavaa on kaikki tällä hetkellä. Aivolama on iskenyt muhunkin.
PoistaKiitos. :)
Mut hei hyvä et saat sanottuu et kyllästyttää ja kyrsii.Hyvä sylkästä ulos niitä tuntemuksii.
VastaaPoistaMä ainakin haluun olla sun tukena tällä niin hyvin ku vain osaan ja kykenen
<3
Pakko nyt on kaikki sylkeä ulos muuten tikahdun.
PoistaJa kiitos <3, vaikka mietityttää, että tällä menolla multa häipyy kyllä kaikki lukijat. :D
Me mihinkään hävitä :) Elämä ei ole aina ruusupuskassa tanssimista. Yhdyn edellisiin kommentoijiin <3
PoistaAion uskoa sinua. <3
PoistaEi ole ja joku on vielä joskus ollut mulle kateellinen. Voi ristus sentään. :D
Anna tulla vaan kaikki mikä painaa! Ei me täältä olla mihinkään katoomassa. Ymmärrettävää että asiat pyörii päässä. Ei ihme. Joten kirjoita pois vaan nuo möröt pois mieltä painamasta. Möökölle huutia. Ja on niin paska kelikin. Eikun lisää tarinaa tuuttiin vaan!
VastaaPoista:D Tätä kyllä voisi pitää jo yllytyksenä. Kiitos kuitenkin. :)
PoistaNiin normaalia. Tai mistä minä muista tiedän, itsestäni vaan. Päätin, etten ala ruikuttajaksi ja olin siis reipas ja pirteä ja koko ajan kalvoi mieltä, että entäpä jos... Operaatio oli elokuussa sovittu syyskuun alkuun ja lähipiiri suunnitteli joulua ja vuodenvaihdetta, se aika tuntui olevan jossain valovuosien päässä. No tuli joulut ja pääsiäiset ja juhannukset ja kaikesta on selvitty, että lohduttaako yhtään, jos sanon, että kyllä se siitä? Erinomaisen hyvä, että jaat ja juttelet asioitasi, itse pidin paljon sisälläni ja olin se reipas ja asenteella, että pikkujuttu, turha miettiä.
VastaaPoistaHuomiseen!
No, kyllä mä itsekin tiedän, että kyllä tää tästä. Välillä tulee vaan notkahduksia, kuin sellasia yllättäviä kuoppia tiessä, joihin meinaa kaatua, mutta ei sitten kumminkaan. Siis peruskompurointia läpi elämän. :)
PoistaHyvä vain että puhut ja kirjoitat! Puhuvaiselle/kirjoittavaiselle ihmiselle (jollainen sinäkin selvästi olet - pystyn vahvasti samastumaan!) se on luontainen tapa käsitellä asioita, ja asioiden käsittelyhän on aina hyvä asia. Valtavasti lämpimiä, voimaannuttavia ajatuksia lähetän sinulle sinne!
VastaaPoistaOn mullakin jotain juttuja, joista en voi EDES puhua kuin harvoille ja valituille, mutta ne ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Näistä nyt toistaiseksi vielä kykenen avautumaan. Ja toivottavasti jatkossakin.
PoistaKiitos. :)