vikakerta ja loppulausunto

Siis lääkäriltä, ei blogille. Koska tästähän se vasta alkaa, kun aloitan hormonien napsimisen. Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimeksi vaikkapa "Pientä turbulenssia" ? Toisaalta jospa elämä tästä tasaantuisikin, vastarannan kiiski kun olen. Joo, ei. Turha toive.

Notta aamusella oli sitten se viimeinen sädetys näillä tiedoin. Eikä ole vaikea arvata, että ikäänkuin kirsikaksi kakun päälle sain tänään sitten toiseksi hoitajaksi - niin, aivan - miehen. Ei ollut kyllä ihan poikanen enää se herra. Nauratti, kun tajusin, että hän se tulee mua nykimään. Että vielä viime metreillä...

Totaalirepeäminen oli lähellä, kun tämä miekkoinen otti oikein rillit pois ja tunki itsensä siihen meikäläisen rynnästen päälle syynäämään niitä pisteitä. Nenänsä melkein hipoi nahkaa enkä mene takuuseen, mikä oli odööri niillä tienoin meikäläistä siihen aikaan päivästä...

Enivei sädetykset saatiin hoidettua ja siinä tosiaan oli taikaa, kun kuuli sanat "Hoito valmis!" Outoa. Ja hassuakin. Niin siihen oli vain tottunut, että sinne pyyhälsi joka päivä tissit paljaina. Snorkkelin otin muistoksi matkaan minäkin ja vastalahjaksi annoin namit kiitosten kera tytöille. Ja pojillekin.

Sen jälkeen oli lääkärin vuoro ja meillä olikin oikein antoisa keskustelu. Muistin jopa kysyä ne muutamat mielessäni pyörineet kysymykset.

Eli mielenkiinnosta kysyin, miksi juuri minä sain ne 30 kertaa enkä esim. 16 kertaa. Syy oli se, että kun mulla oli siinä hoidon alkaessa niitä tuntemuksia rinnassa. Etteivät vaan pahenisi. Mielestäni ihan kelpo perustelu, jonka saatoin kakistelematta hyväksyä.

Ihoon liittyen sanoi, että mun kainalo on nyt pahimmassa vaiheessa menossa eli paraneminen alkaa saman tien. Hoitsumies sanoi siis väärin. Eli niillä, joilla on se 3 viikon hoito, jatkuu iho-oireiden paheneminen sen pari viikkoa hoidon jälkeen niin kuin mullakin nyt nämä kaksi viimeistä viikkoa, mutta viidennen viikon jälkeen alkaa paraneminen kaikilla. Siis jos oireita on ollut. Ja rasvalaput ovat ihan ok ja jos kutinaa tulee, kun iho paranee, saa laittaa kortisoniakin. Eli kaikkia rasvoja saa holvata just niin paljon kuin tykkää tästä eteenpäin.

Muistin pyytää todistuksen myös uimakorttia varten (Ronjalle vielä kiitos vinkistä omasta ja ystävättärenkin puolesta!). Lähetinkin sen jo Helsingin kaupungille käsiteltäväksi. Pari-kolme viikkoa menee käsittelyaikaa, mutta en mä nyt ennen sitä uimaan menisikään, joten ei haittaa.

Hormonilääkereseptin sain matkaan mukaan ja kävin niitä jo apteekista hakemassakin. Uuden maksusysteemin mukaan omavastuu on ensin 50 euroa, jonka jälkeen sitten se 4 euroa per ostokerta. Eli nyt kun otin kolmen kuukauden satsin, niin maksoin siitä n. 41 euroa. Seuraavasta maksan loput omavastuusta ja loppuvuoden 2x 4 euroa. Ja vuoden päästä homma kuittaantuu ja omavastuuta pitää taas maksaa. Yhteensä ne pillerit maksavat mulle vuodessa siis vähän alta 60 euroa. Tai siis mulle ja mulle... Vakuutukseenhan mä nekin laitan tietysti kuten kaikki muutkin laskut, mitä tästä savotasta on tullut. Eli ihan sama, mitä maksavat, vaikka ei toikaan nyt mua konkurssiin veisi.

Mutta joo. Tamofen on siis lääkkeen nimi. Ei kai tässä auta räpistellä, aloitettava ne on kumminkin, joten sama vaikka tänään. Lääkäri sanoi, että se ei suurelle osalle aiheuta mitään sen ihmeellisempiä oireita kuin ehkä vähän kuumia aaltoja ensimmäisen kuukauden aikana, mutta että sitten rauhoittuisi. Sitä kun otetaan vain yksi tabletti nykyään, kun aikaisemmin on otettu kaksi. On huomattu, että kahdesta ei ole mitään haittaa, mutta ei sen suurempaa hyötyäkään, joten yksi päivässä riittää. Kun nyt muistaisi senkin ottaa. Siitä on meinaan joitakin vuosia, kun viimeksi on hormonipillereitä päivittäin nappaillut.

Matkasta etelän lämpöön, joka nyt sitten toivottavasti toteutuu huhtikuussa, kysyin ja lääkäri sanoi, että ei tarvitse hysteerisenä pelätä aurinkoa. Pitää vain suojata rinta, kun sädetyskohdalla on taipumus palaa herkemmin. Sanoi kohdanneensa näiden vuosien aikana yhden melanoomapotilaan, jolla sädetys oli ollut altistava tekijä, joten näissä tapausmäärissä se on aika epätodennäköinen vaihtoehto.

Sen verran käski olotiloja seurata, että jos tulee jotain, joka on poikkeavaa tai muuten epäilyttää, niin pitäisi ottaa yhteyttä oirepuhelimeen (vai mikä se nyt oli...). Etenkin jos huhti-toukokuussa tulee kuivaa yskää, joka ei meinaa häipyä, niin se voi olla sädetyksen jälkiseurausta ja se hoidetaan sitten antibiooteilla ja kortisonilla, mutta sekin on kuulemma tosi harvinainen jälkiongelma. N. 1-2 % hoidetuista saa sen eikä ole vaarallinen, mutta hoidettava se kumminkin on. Eli sitä odotellessa. Meikäläisellä kun nämä keuhkot ovat se heikko lenkki.

Sitten kertoi eräästä tapauksesta, jossa nainen, jolla ei ollut ollut mitään turvotusoireita kädessä koskaan, meni vuosien kuluttua leikkauksesta johonkin lämpökivihoitoon tms. ja sai sen jälkeen aivan mielettömät turvotukset käteen. On joutunut käymään lymfaterapiassakin monia kertoja eikä tahdo helpottaa ollenkaan. Eli ei voi koskaan tietää, mikä saattaa laukaista jälkioireita vielä vuosienkin päästä.

Jälkiseuranta - ja nyt ei tarkoittanut mitään sitikanin tassunjälkiä lumessa - on ensimmäisen kerran sitten marraskuussa - leikkauksen vuosipäivän aikoihin - ja sen jälkeen kolmen ja viiden vuoden kuluttua. Siis labrojen kanssa, mammografia on joka vuosi. Ja meikäläiselle määräsi suoraan ultrankin siihen samaan satsiin mammon keralle, vaikka Samisystävätär sai sitä oikein kinuamalla kinuta. Olin tosi iloinen ja helpottunut, ettei tarvinnut siitä ruveta kättä vääntämään, kun sen joka tapauksessa olisin vaatinut. Eli siitäkin pinnat lääkärille. Kuten muustakin.

Kiitin lääkäriä ja kerroin olevani tosi tyytyväinen kaikkeen saamaani hoitoon joka taholla. Sanoin, että helposti tämä keikka meni eikä vähiten heidän ansiostaan.

Mutta niin. Jos tarkkoja ollaan, niin blogin pitäisi nyt päättyä tähän, kaiketi. Ehkä emme kuitenkaan ole niin tarkkoja. Päivitystahti luonnollisestikin hidastuu, kun päivittäiset kokemukset päättyvät, mutta tuskin loppuu kokonaan. Etenkin jos niitä hormonihoito-oireita alkaa tulla enemmänkin.

Tässä vaiheessa kuitenkin haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat osallistuneet keskusteluun täällä blogissa tai vaikka vain seuranneet sitä sivusta. Kiva, kun olette jaksaneet olla mukana matkalla, koska teidän ansiostanne minäkin olen jaksanut tätä polkua taapertaa.

Kuulumisiin täällä ja tuolla.

VieläOliJotain:
No, hittolainen! Luin hormonipillereiden tuoteselosteen ja hyvä, ettei nyrjähtänyt vähän muutakin kuin vain kulmakarvat.

Sivuoireiden luettelo oli valehtelematta melkein puolen metrin mittainen!! Siinä oli lueteltu kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin oireet, mitä kuvitella saattaa. En meinaan enää keksinyt muuta kuin ehkä nivussilsan, joka jäi sen listan ulkopuolelle. Ja todennäköisesti mä saan sen, joten voidaan sitten senkin osalta huokaista ja lisätä listaan. Mm. 'syöpä' ja 'kasvain' erilaisissa paikoissa oli mainittu muutamaankin otteeseen. Ja kaikenlaiset huimaskelut ja muut oksentelut olivat ihan normisettiä. Että jihaa vaan sitten niin.

Joo... Eipä pistetä lappua luukulle tän blogin osalta ennen kuin on katsottu, millaisia jatko-osia noin 'lääkkeet' vielä saavat aikaan. Hohhoijaa, sanonpahan vaan...