Ensimmäinen viikko (+ 3 pvää) pillereitä takana ja vielä hengissä. (Onkohan tämä nyt muurahaispesän sohimista kepillä...?)
Oireita on luonnollisestikin ollut. Tai siis rehellisimmin 'oireita'.
Polvea jomotti yhtenä yönä ja käsivarsissa on ollut outoja kipuja, jotka meikäläisen kotidiagnoosin mukaan enteilevät luonnollisestikin niitä veritulppia. Omegaa olen ottanut joka ilta. "Paniikissa", voisi lisätä.
No, ei vaineskaan. Ihan olen suht lungisti ollut. Yhdessä kohtaa viikon varrella sattuneita perhepoliittisia keskusteluja Pienin kyllä totesi, että "selkeästi alkavat hormonit vaikuttaa", mutta se oli lievää vakavampaa liioittelua. Luulisin.
Kainalo sen sijaan on ihan täysin jo parantunut. Tai eri värinenhän se on muuhun ympäröivään nahkaan nähden, kun iho on uusi ja possunpunainen, mutta mitään vaivaa ei kainalosta enää ole. Ehkä mä en siis luovukaan siitä, kuten jo jossain välissä suunnittelin, kun oikein jäyti mua.
VieläOliJotain:
En tiedä, mutta yksi oikea oire voisi olla jostain muutoksesta kehossani se, että minulla ei juurikaan ole enää krooninen vilu.
Okei, pikkasen on ilmanala Suomessa lämmennyt kuukauden takaisesta ja toki sekin vaikuttaa siihen, ettei hampaat lyö koko ajan loukkua, mutta muutenkin. Esim. maanantaina kuljin töissä yleisön pyynnöstä huolimatta lyhythihaisessa erittäin ohuessa (muttei kuitenkaan läpinäkyvässä) puserossa. Eikä ollut tippaakaan vilu. Oli suorastaan lämmin. Ajattelin, että ehkä se oli vain joku kertatapahtuma, mutta ei. Tänäänkin tuli iltapäivästä tosi lämmin eikä todellakaan johtunut siitä, että olisi hulluna huhkinut hommia.
Tämä kyllä kelpaisi, jos tähän tilaan jäisin. Koko elämäni olen kärsinyt kylmistä jaloista, käsistä ja nenästä. Ehkä oppisin jopa tykkäämään talvesta. Nää... Tuskinpa sitä sentään kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti