Leikkauksesta on siis piirun alle yhdeksän kuukautta ja nyt tilanne on tämä:
 |
| molemmat arvet (ja tatska) |
 |
| kainaloarpi läheltä |
Arpia ei siis todellakaan enää huomaa, ellei tiedä niihin kiinnittää huomiota. Rinnassa alimmassa kuvassa näkyy vaakatasossa paremmin rintaliivin tekemä painauma kuin arpi siinä yläpuolella.
 |
| tissiarpi läheltä |
Lisäksi tuo leikattu rina on jotenkin... hmmm... terhakkaampi kuin leikkaamaton, jos nyt keski-ikäisen naisen rina ikinä voi olla terhakas. Eli syöpäleikkauksen yhteydessä tuli bonuksena sellainen pienehkö kohotusleikkauskin, josta syystä ryntäät ovat nyt eri paria, mutta ei se mitään. Onpahan edes toinen vähemmän roikkuva tapaus.
VieläOliJotain:
Eli 19. ja 22. marraskuuta löytyy pari ensimmäistä blogikuvaa tissistä leikkauksen jälkeen, vaikka nekin ovat kyllä jo siistejä verrattuna aikaisemmin ottamiini.
Tosi hyvin parantuneet haavat. Eihän niitä edes huomaa.
VastaaPoistaEn kyllä kehtaa sanoa, mikä laulu tuli mieleen alimmasta kuvasta ;D
Ei huomaakaan, mikä on ihan käsittämätöntä.
PoistaAi mikä biisi ? Joku Karjakon kutsu, tietty. :D
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet ?!?
Poista;-)
Toi se varmastikin on !! :D
PoistaVuosikymmeniä sitten edellisessä elämässä kaveriporukka oli tehnyt yhteiskortin yhdelle hääparille. Mun kuvaksi oli valittu se nauta BonBon-karkeista nimeltä "Uhkeat utareet". Vähän jännittivät reaktiota, mutta huokasivat helpotuksesta, kun repesin huutonauruun.
Marjaana: just se!! Miten arvasitkin :DD
PoistaNollis: sekunnissa, kun näin tuon kuvan, se laulu pamahti päähäni jostain alitajunnasta :D
Kyllähän se näin on, myönnetään. :D
PoistaNo, tuota, se vaan on niin hyvä biisi?!? Ei vaan, jotenkin se asiayhteydestä pamahti munkin päähäni ;-)
PoistaNo, onhan se ymmärrettävää. :D
PoistaNo ei noita arpia kyllä huomaa, ellei osaa etsiä. Siististi on leikattu.
VastaaPoistaJuu, sen näki jo silloin marraskuussa, että tarkkaa veitsityötä on tehty. :)
PoistaTodella huomaamattomat jäljet, jos ei tiedä, niin ei osaa katsoa eikä huomata. Ulkopuolinen, siis.
VastaaPoistaOli toisessa blogissasi mielipiteesi ex-missistä ja hänen rintsikastaan.
Kommentoin nyt tähän, kun en muka ehdi etsiä sitä. Asia ei minulle kuulu enkä henkilöä tunne, mutta jotenkin ottaa päähän melkein jokapäiväinen raportointinsa. En ole lukenut kuin otsikot. Äsken kurkkasin iltalehden otsikoita ja eikö jumaliuta siellä taas ollut hoitojen jatkumisesta ja että rouva miettii, lähteekö tukka. Emmääkest! Tyrkyttääkö hän itse tautiaan vai seuraako joku toimittaja sitä aste asteelta ja jokainen vaihe kerrotaan julki? Kyllä minäkin mietin, että lähteekö tukka ja lähti se ja virkaatekevä karvapeite päähän ja sillä mentiin vähän alle vuosi. Ehkä jonkun mielestä hyviä aiheita viihde-palstalle, mutta minun mielestäni rintsikka ei ole viihdettä.
Juu, täytyy olla kiitollinen tarkalle kirurgille ja nahkalle, joka ei harrasta kuroutumista.
PoistaHyvä, että on muitakin, jotka eivät ko. rouvan käytöstä ymmärrä. Epäilen itsetunto-ongelmia, kun pitää itseään julkisuuteen tunkea vielä sairaudenkin keskellä. No, ehkä hän tajuaa joskus myöhemmin, ettei ollut ihan fiksun oloista toimintaa.
Minäkin heitän lusikkani tähän missin kommenttiintoon.Mua vähän jopa sälittää se (teko)pirteys ja vakuuttelu ja jatkuva lärvin esittely millon missäkin aviisissa.Antas itselleen luvan olla myös heikko ja 'paijattavana' Entä sitten kun tai jos tulee romahdus?Ihan h**tin outoo käytöstä
VastaaPoistaToi muakin vähän huolestuttaa, että jos - tai kun - se huono päivä tulee, niin mitäs sitten. Toivottavasti tukijoukot ovat valmiina ottamaan vastaan.
Poista