hän, jonka nimeä en mainitse

Suomessa sairastaa tällä hetkellä rintasyöpää useita naisia hiljaa ja sen enempää sairaudestaan meteliä pitämättä ja yksi, joka pitää mekkalaa sitten niiden kaikkien muidenkin edestä. Tiedätte, ketä tarkoitan.

Vilpittömästi voin sanoa, etten hänelle toivo mitään muuta kuin, että hänen hoitonsa menisivät mahdollisimman hyvin ilman ylimääräisiä kupruja ja että hän paranisi möököstään kokonaan ja lopullisesti.

Silti sanon myös, että hänen persoonansa ja ennen kaikkea käytöksensä ärsyttää ihan simona. Ei niin, että siitä mitenkään näppylöitä saisin tai muutenkaan hänen antaisin elämääni häiritä, mutta sen verran hän rutiinejani sotkee, että kun aamulla katson kääk-lehden nettiversiosta tulevan päivän säätä, niin etusivulla naamalleni lävähtää ensimmäisenä hänen pärstänsä ja hänen sen aamun - tai edellisen illan - fiilikset. Ei kivaa, joudun nähtävästi muuttamaan rutiinejani.

Käsittääkseni hän esitti diagnoosin saatuaan toiveen, että hänet jätettäisiin rauhaan. Tai ettei hän aio sairaudestaan avautua julkisuudessa. Tai jotain sinne päin. Korjatkaa, jos olen käsityksineni väärässä.

IL 1.7.2016: Haluan kertoa tämän tätä kautta,koska toivon että kunnioitatte yksityisyyttäni ja annatte minulle rauhan taistella tämän myrskyn läpi.

Niin, ehkä tuon voi ymmärtää monella tavalla. Minä tosin ymmärsin sen vain yhdellä tavalla: yksityisyys ja rauha tarkoittaa ei ainakaan julkisuutta.

No, mutta kuten tiedämme, yksityisyys ja rauha on jäänyt vähemmälle ja ainoastaan henkilön itsensä takia. Toki tiedetään, että kääk-lehdet tekevät juttun vaikka kuivuneesta lehtiruodista, mutta näissä kaikissa jutuissa on ollut tavalla tai toisella ko. henkilön omiakin sanoja. Ja televisiossakin hän on ollut! Juu, kyllä on pikkasen eri käsitys meillä yksityisyydestä hänen kanssaan.

Mutta se julkisuus hänelle suotakoon, vaikka tulikin alkuun vähän puhuttua höpöjä. Uskon näet, että se on hänen tapansa selviytyä ja taistella pelkojaan vastaan. Kun on reippaana lehtien lööpeissä ja sivuilla, somessa ja lenkkipoluilla, niin varmasti itsekin uskoo olevansa reipas ja peloton. Ja on siinä hyväkin puolensa, kunhan ei vaan petä itseään, vaan ymmärtää kaikki realiteetit ja vaihtoehdot.

Minun keinoni selviytyä oli erittäin pitkälle tämä blogi ja onhan sekin ollut tietty jonkin asteista julkisuutta. Ainoa pieni ero, etten olen naamaani ja nimeäni - tissini toki kyllä - tällännyt blogiin enkä ole hetkeäkään salaillut mitään tai vaatinut yksityisyyttä ja rauhaa. Päinvastoin kaikki kommentit ja keskustelut olivat enemmän kuin tervetulleita ja joista edelleen olen teille kaikille kiitollinen.

Ainoa, mikä minua hieman pelottaa hänen, jonka nimeä en mainitse, kohdallaan, on se, että hän saattaa pudota vielä melko korkealta todellisuuteen, kunhan hoidot todella alkavat ja etenevät. Siinä ei välttämättä enää huulikiillot ja korvasta korvaan ulottuva hymy riitäkään pitämään päätä kasassa. Ja kun on asian kanssa kuitenkin julkisuuteen tullut ja vieläpä tällaisella volyymilla, niin... Huh huh.

Toivonkin hänelle megajaxuja valitsemallaan tiellä.

VieläOliJotain:
Ja sitten oli tämä tunnettu laulajatar. Hän häipyi julkisuudesta sairastuttuaan ja kävi hoidot läpi kaikessa hiljaisuudessa. Palasi sitten takaisin lavoille, kun hoidot olivat päättyneet ja voimat palautuneet. On toki jälkikäteen kertonut sairaudestaan ja siitä selviytymisestään, mutta todellakin vasta sitten, kun pahin savotta on ollut ohi.

Järkivalinta, sillä uskon, että julkisuuden henkilölle tämä ratkaisu on varmasti se, joka vähiten syö voimavaroja. Niitä, mitä tarvitaan voittamaan rintasyöpä.