keskiviikko 18. toukokuuta 2016

on nii hikikii

Yölliset hikikohtaukset ovat nyt lähes jokaöisiä kokemuksia. Viime yönä oli jotenkin ihan erityisen kosteaa, vaikken nyt mistään hikilätäköstä herännytkään. Sen verran oli kuitenkin 'lämmin', että näin jopa unta siitä, että hikoilin ihan pisaroita. Notta, taisi olla e-männällä pikkasen kuuma.

Onneksi toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt nukahtamaan uudestaan lähes heti, sillä kostea uni-iho viilenee kyllä käsittämättömän nopeasti, jonka jälkeen peiton alla lämpimässä uni tulee ennen kuin ehtii kattia sanoa. Täytyy kyllä yrittää löytää jotain kauhun tasapainoa tähänkin hommaan. En ole tottunut nukkumaan ilman paitaa, mutta niinä öinä, kun olen jostain syystä jo alkuillasta ollut niin lämpimissäni, etten ole yöpaitaa päälleni laittanut, on ollut jotenkin helpompaa.

Toisaalta tiedän, että tilanne voisi olla paljon pahempikin, joten en ota tästä - ainakaan vielä - mitään suurempia paiseita. Sen sijaan lisääntyneet rytmihäiriöt vähän mietityttävät. Tosin niihin voi olla syynä enemmän tai vähemmän jatkuva semi-itseaiheutettu väsymystila. Sitä sitten paikkailen bussissa matkalla töistä kotiin.

Tänäänkin nukuin niin sikeästi, että meinasin ajaa poistumispysäkin ohi, mitä ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen. Bussiunet virkistävät kyllä tosi hyvin, joten en valita työmatkastakaan, joka on pidentynyt ajallisesti - kiitos massiivisten tietöiden. No, ehkä tilanne helpottuu sitten joskus ja muuttuu jopa entistä paremmaksi siltä osin. Siihen asti nukun päiväunia.

VieläOliJotain:
On kyllä käsittämätön kevät ollut! Tuntuu kuin kesä olisi jo tosi pitkällä, kun tässä on aikaisempina kesinä joutunut alistumaan siihen ajatukseen, että kesä - tämä tällainen, mitä nyt on ollut jo huhtikuusta - alkaa vasta juhannuksen jälkeen. Jos silloinkaan.

Tällä sabluunalla jos mennään syksyyn saakka, niin voe että on mukavata se. Toivotaan niin.

8 kommenttia:

  1. Mina en nukahda istualtaan missan, ei autossa, lentokoneessa tai bussissa. VIHAAN ihmisia jotka sen onnistuu tekemaan.
    Ja kylla naita yollisia hikikohtauksia on muillakin :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee uni siitä liikkeestä väkisinkin. Mutta ei se oo kaunista, kun kuola valuu suupielestä. :P

      Vertaistuki rulettaa hikikohtauksissakin. :)

      Poista
  2. Komppaan anumorchya: ainoa missä pystyn nukkumaan on perheen oma auto ja kuskina AM. Bussi ja juna on ihan vihoviimeisiä paikkoja missä voisin nukkua.

    Mun rynnäspari oli kunnossa, mutta kyljessä alempana on joku lipooma jonka pääsen poistattamaan heinäkuun alussa - taas kerran ripeetä toimintaa julkiselta puolelta: odotin saavani kutsun joskus syksyllä, sillä kun ei oo kiire. UÄ-lääkäri sanoi, ettei se ole pahasta. Lähete lähti tt-lääkäriltä viime viikolla ja tänään tuli kutsu! Kiitos ja kumarrus.
    Joku joskus onnistunukin tänä keväänä, vaikka niin moni asia tuntunu menevän päin per..tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentokoneessa en mäkään niin hyvin nuku, mutta periaatteessa sielläkin.

      Hieno uutinen rynnäksistäsi! Joo, meitä on julkinen puoli syynännyt tässä toukokuun aikana enemmänkin ja hienoa palvelua on saatu taas kerran.

      Poista
  3. Valitettavasti nämä hikoilut ja rytmihäiriöt kuuluvat näihin hormonaalisiin häiriöihin. Jos on vaihdevuosioireilut jo koettu, tietää, mitä tilaamatta saa, mutta jos ei, niin yllärinä tulevat. Viime kesänä kanssani samaa lääkitystä "nauttiva" kuivaili otsahikeään ja juteltiin asiasta, mutta molemmat tiesimme jo ekalta kierrokselta, mitä menyy tarjoaa. Hän kertoi tietävänsä pari nuorempaa naista, jotka ovat jättäneet lääkityksen kesken, koska eivät sietäneet näitä tuntemuksia. Toivottavasti heille käy hyvin kuitenkin. Oma lääkitykseni on loppusuoralla, vuosi vielä, ja olen tottunut, vaikka välillä kyllä on ketuttanut suunnattomasti. Sitä paitsi kaikkeen tottuu hiljalleen, siihenkin, että polvi on sökö ja keinoniveljonossa olen. Liikunnan harrastus ei onnistu, kun joka askel sattuu, mutta jaksaa odottaa, vielä jaksaa, jaksaa...
    Ihanaa kevättä-kesää kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on näitä oireita ollut jo aikaisemminkin... kavereilla meinaan, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Eli tämmöstä tää naisen elämä on. :)

      Mulla on kohta 4 kuukautta hormoneja takana eli enää 56 kuukautta jäljellä. Ja jos aika tähän malliin juoksee - leikkauksestakin on jo yli puoli vuotta -, niin se on yksi hujaus vaan ja multakin ne loppuvat. :)

      Toivotaan polveen pikaista parannusta. Onneksi kesästä voi toivottavasti nauttia muuten. :)

      Poista
  4. Kyllä sä jaksat olla positiivinen. Mua hikoiluttaa välillä, vaikka on hormonit. Kauhulla ajattelen mitä se olisi ilman. Itse asiassa kaikki muut oireet kyllä kestäisin, mutta sitä jatkuvaa v*tutusta ei oikein jaksanut. Sä oot teräsmimmi!

    Asian vierestä, mutta syöpään liittyen, kyllä sydäntä riipaisi töissä hoitaa suunnilleen sinun ja minun poikien ikäistä poikaa. Levinnyt syöpä. 30 vuotta sitten ennuste olisi ollut huono, mutta onneksi nykyään on tehokkaat hoidot, Luojan kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en kyl ole! :D Mut mua se ei ehkä niin häiritse. Ei ainakaan näin pienissä määrin.

      Joo, sydän särkyy noiden juttujen kanssa, mutta onneksi Suomessa just syöpähoidot ovat ihan maailman huippua.

      Poista