kotidiagnoosi: post-traumaattinen stressihäiriö

Kuten otsikko jo kertookin, olen tutkiskellut itseäni tässä viime aikoina ja tehnyt mainitun diagnoosin. Juu, ihan ite tein. Kaikki nämä 'oireet' eivät meinaan kyllä varmastikaan ole hormoneista johtuvia. Ne ovat tuttuja entuudestaan.

Olen tuon mainitun traumanjälkeisen stressihäiriön kokenut kerran aikaisemmin elämässäni ja siksi osaankin arvioida nykytilaani verrattuna menneeseen. Se helpottaa jonkin verran, koska tiedän, että tästäkin pääsen vielä yli. Ennemmin tai myöhemmin, koska en kuitenkaan ole ihan siinä syvimmässä kuopassa. Nenä on vielä maan pinnan tasolla.

Päivä kerrallaan siis eteenpäin yli kivien ja kuoppien. Keskittyen hetkeen, miettimättä tulevia. Tai menneitäkään. Muistaen olla kiitollinen niistä monista ihanista asioista ja ihmisistä, joita elämässäni on.

VieläOliJotain:
Pelastukseni tässäkin tilanteessa on tietoisuus siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

Iltaisin ennen nukkumaan menoa laitan silmät kiinni ja keskityn vain löytämään rauhan ja sen varmuuden, että kaikki järjestyy parhain päin. Kun olen sen löytänyt, rauhoittuu levoton ja ahdistunut mieli ja vaivun uneen. Siten selviän seuraavastakin päivästä.