keskiviikko 26. lokakuuta 2016

1. vuosikontrolli

Eli siihen kuului labrakäynti, mammografia ja ultraäänitutkimus.

Labrassa juoksin heti aamusta ja taisin kiilata muutaman mummelin. Yksi ainakin mulkoili tosi pahasti meikäläistä. Ajattelin, että jos jotain sanoo kysyn, onko hänelläkin kiire töihin. Mulla meinaan oli, ettei päivä olisi mennyt ihan käteen. Montaa minuuttia en kyllä verinäytteessä hapannut, joten ehkä sain anteeksi syntini, todennäköisesti en.

Päivällä oli sitten ensin mammografia.

Pakko sanoa, että ei ole koskaan tuntunut niin tympeältä kuin nyt. Ehkä vähän sitä jännitin, kun leikattu rinta ei kovakouraisesta kohtelusta tykkää ja sehän nyt on melkoista veivaamista ja vaivaamista ja vanuttamista ja venyttämistä. Tai sitten he siellä Syöpäläistautien poliklinikalla ovat vaan keskimääräistä ronskempia otteissaan. Hammasta piti vähän purra ja sekunteja laskea, mutta kyllä sen kesti, tietysti.

Luonnollisestikin otettiin vielä toiset varmistuskuvat, että kaikki tulee taatusti litistettyä sinne levyjen väliin. Hyvä, ettei solisluu murskautunut siinä sivussa, kun kaksi naista meikäläistä tunkivat laitteeseen. Kävi kyllä mielessä, että kun olen isompiakin tissejä nähnyt kuin meikäläisen, että miten niitten kanssa oikein selvitään. Siinähän tarvitsee komppanian hoitsuja pitämään hommaa kasassa. Huhhuh.

Kuvat saatiin kuitenkin otettua ja pääsin odottelemaan kutsua ultraääneen. Siinä odotellessani hokasin, että siellä mammossahan ne olivat tosiaan olleet naisia meikäläisen utareiden kimpussa eikä perinteisesti miehiä. Ehdin jo innostua, että meikäläisen tuuri tässä asiassa olisi kääntynyt.

Mutta ei ollutkaan. Ultraaja oli meinaan mies. Tietysti, kuinkas muutenkaan. Sellainen nallekarhumainen partamies - meikäläistä nuorempi, koska kaikki ovat kohta mua nuorempia -, joka puhui venäläisittäin korostaen suomea. Ihan mukava tyyppinä ja jotenkin hänestä ja otteistaan huokui sellainen kokemus ja varmuus, että ilman sen kummempia perusteita tunsin itseni täysin rauhalliseksi ja luottavaiseksi hänen tutkittavanaan.

Ensin tutki leikatun rinnan ja kun tutkimushuone on sellainen hämärä monitorinäkyvyyden maksimoimiseksi, ei hän meinannut löytää leikkaushaavaa. Kysyi, mihin viilto oli tehty ja sitten ihan hämmästeli, miten siisti se on ja hyvin parantunut. No, sehän jo tiedettiinkin, että niin on.

Tulos oli, että mitään huolestuttavaa ei kummastakaan rinasta löytynyt. Ei mammografiakuvista eikä myöskään ultraäänitutkimuksessa. Eli kuten olin arvellutkin. Lääkäri muuten kysyi, miten on mennyt ja kun vastasin, että enpä juuri ole ajatellut koko asiaa, totesi hän, että "se on oikein, turha miettiäkään sitä, pitää vain nauttia elämästä." Mikä mun mielestä oli varsin nappiin todettu.

Vielä on rintasyöpäsairaanhoitajan jutteluhetki parin viikon päästä ja sitten odotellaan vaan lokakuuta 2017 näissä kontrolliasioissa.

VieläOliJotain:
Meinaan se, että nopeasti kyllä aika pyyhkäisee menemään. Vuosi on jo kulunut siitä kaikesta hässäkästä.

'Vuosipäivä' meni muilla mailla vierahilla enkä todellakaan muistanut sitä päivää tipan vertaa. Tänään joku hoitsuista sanoi, että edellinen mammografia on ollut 12.10.2015 ja siitähän sitten kolmen päivän päästä sain kuulla möököstä eli 15.10.2015 kai sitten on se 'virallinen vuosipäivä'. En olisi muistanut päivämäärää, jos joku olisi kysynyt, joten tulen unohtamaan sen jatkossakin. Ja mitäpä sitä muistelemaan, olutta ja menyttä. Tärkeintä on nykyhetki.

10 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa että kaikki meni hyvin! Viimeksi kun kävin keväällä mammografiassa, nauratti kyllä kun otettiin aika monta kuvaa että saatiin kuvat joka suunnasta. Olis kans tarvinnu jonkun kannatteleen tai sitten neljä kättä... ne vaan on niin absurdeja tilanteita että väkisinkin rupeaa naurattaan. Ja kuulosti juuri paikllaan olevalta lääkäriltä kehoituksellaan elää nyt ja nauttia. Juuri näin. Näillä mennään mitä on annettu ja muuta ei voida. Mitä sitä suremaan kun voi nauttia nykyisyydestäkin. Ja tähän peukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mua auttaa tässä suhtautumisessa hyvät kokemukset lähipiiristä ja se tieto, ettei tässä ole kysymys pahimmasta mahdollisesta asiasta. Ei edes mun omassa elämässä.

      Näillä porskutellaan menemään ja nautitaan mennessämme! :)

      Poista
  2. Just näin asiat pitää ajatella! Hienoa, että kaikki oli hyvin, mutta senhän sinä tiesitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiva oli saada varmistus, että kaikki on kunnossa. :)

      Poista
  3. Tällaisia uutisia on aina mukava lukea. Ja tosta sun asenteesta mä tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niitä on kiva jakaa teidän kanssa. Tää mun asenne -asia mua aina hämmästyttää, mutta ehkä mun pitää jo uskoa, että olen oppinut jotain eletyn elämän varrelta. Kiitos. :)

      Poista
  4. Mulla oli eilen se hoitajan jutteluhetki. Oli mukava ja kokenut (ehkä äidillinenkin) täti. Siinä jutellessa vierähti reilu tunti. Kaikki oli mulla kunnossa, ei tarvetta ultraan tai muihin tutkimuksiin. Kyllähän se sai mielen keveäksi! Ensi vuonna on sitten pelkkä mammo, ei vastaanottoa, siis mikäli kaikki on kunnossa. Ja onhan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta siis mammografiahan sulta kans tietty otettiin? Ei kai pelkkä verikoe riitä..? Tai sitten mä oon ymmärtänyt kaikki ihan väärin.

      Mä olin silloin keväällä vyöttänyt kupeeni taistoon, että pääsen nyt ehdottomasti ultraan, kun silloin vuosi sitten mammossa ei näkynyt mitään, mutta ultrassa löytyi se möökö. Ei tarvinnut taistella: itse lääkäri ehdotti myös ultraa nyt ekaan vuosikontrolliin. Ja vaadin sen kyllä ensi vuonnakin! Tai maksan vaikka itse, jos ei muuten irtoa.

      Mutta hieno juttu, että sulla oli kaikki OK !! :)

      Poista
  5. Joo, kyllä mä mammografiassa olin. Ultra ei kuulemma ollut tarpeellinen?? Vaikka mullahan oli levinnyt vartijaan eikä edes kainaloa tyhjennetty. Toukokuussa kävin yksityisesti ultrassa just sen takia. Ja aion mennä taas ens keväänä. Näistä kun huomautin, niin hoitaja sanoi, että kaikille on täysin yksilöllinen hoito. Ei voi muuta kun luottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin! Hienoa, että itse huolehdit 'täydennyksen', jos eivät julkisella tutki. Olisko mulla tää meidän suvun megalomaaninen esiintyvyys syynä, että oon tiukemmassa seulassa... Ja kun gradus oli 2. Tiedä häntä.

      Poista