maanantai 3. lokakuuta 2016

rintojensuojelualue

Tietysti tämä on taas sitä räpistelyä silloin, kun vetelät on jo housuissa eli jälkijunassa tapahtuvaa toimintaa, mutta ehkä sekin on parempi kuin ei koskaan. Onhan tässä kuitenkin se uusiutumisen riski koko ajan olemassa, joten jos sitä voisi jotenkin itse vaikka pienentää.

Tiedetään, että on jotain tekijöitä ja elämätapajuttuja, jotka lisäävät rintasyövän riskiä, mutta paljon on myös varmasti riskitekijöitä, joita ei vielä tunneta. Eikä varmastikaan yksi riskitekijä laukaise rintasyöpää. Tai sitten laukaisee, sitä ei voi etukäteen - eikä kyllä jälkikäteenkään - tietää.

Mitäs meikäläisellä on näitä riskitekijöitä tai niitä ei-riskitekijöitä ?

- Lapsiluku on pieni: riski.
- Imetin suhteellisen pitkään, melkein vuoden ja yli vuoden: ei-riski (?)
- En polta tupakkaa: ei-riski.
- Olen käyttänyt alkoholia jossain määrin: riski, olen lopettanut alkoholinkäytön: ei-riski.
- Olen ollut sohvaperuna: riski, olen lisännyt liikuntaa: ei-riski.
- Olen lievästi ylipainoinen: riski, kahden edellisen kohdan johdosta paino on kyllä menossa alaspäin: vielä jonkinlainen riski, joku päivä toivottavasti ei enää.
- Ikä: ei-riski varsinaisesti vielä.
- Hormonikorvaushoito: ei-riski.

Eli kyllä niitä riskitekijöitä on ollut muitakin kuin pelkkä perinnöllisyystekijä. Mitä siis ei ole koskaan voitu selvittää, mutta onhan sen oltava olemassa, ei mikään muu selitä 100% esiintyvyyttä yhdessä suvussa. Meillä meinaan edelliset sukupolvet ovat kyllä ihan taatusti eläneet erittäin terveellisesti ilman ulkopuolisia riskitekijöitä, joten vaikka olisin minkälainen absolutisti ja himoliikkuja ollut, niin olen täysin varma, että meikäläiselle se möökö olisi tullut joka tapauksessa. Joten itseäni en syytä mistään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.

Siltikin olen tehnyt joitain säätöjä elämäntavoissani, kuten yllä olevasta listasta voi huomata. Osaltaan ehkä alitajuisesti ajatellen syövän uusiutumisriskiä, mutta pääasiassa siksi, että koen voivani kaikin puolin paremmin, kun en esim. tissuttele viikonloppuisin. Absolutistia minusta ei ole tullut, koskapa voin kaverin lasista maistaa kehuttua punaviiniä tai nostaa pienen kuohuviinimaljan päivänsankarin kunniaksi, mutta kaiken muun ylimääräisen alkoholin olen poistanut listalta. Eikä ole ollut edes vaikeaa, joten sillä linjalla ajattelin jatkaa.

Liikunnan lisääminen on ollut vähän niin kuin pakon sanelemaa: pää hajoaa, jos ei käy säännöllisen epäsäännöllisesti hikilenkillä metsässä. Lisäksi pienet jokapäiväiset liikuntahetket ihan kotioloissa ovat yllättäen muokanneet reisi&ahteri -osastoa toivottuun (lue: pienempään) suuntaan. Joten sitäkin vaivatonta, mutta tulosta tuottavaa linjaa ajattelin jatkaa.

Olen siis perustanut oman pienen ja henkilökohtaisen rintojensuojelualueen.

VieläOliJotain:
Jonkun mielestä olen varmasti 'hurahtanut'. Saattaa olla, en tiedä, kukin saa ajatella minusta ihan miten tykkää, ei haittaa minua. Sen verran olen kyllä hurahtanut, että katselen kanssasisariani nykyään 'sillä silmällä' eli näitä riskitekijöitä päässäni kartoittaen. Mistä ei ole mitään valtakunnan hyötyä eikä juuri huviakaan. Ehkä se menee ohi jossain vaiheessa.

6 kommenttia:

  1. Se on vähän niin kuin keuhkosyöpäkin: jotkut tupakoi ja saa sen, toiset ei ja saa silti, kolmannet polttaa ikänsä eikä silti saa. Kai tää on jonkinlaista arpapeliä ja jos uutisiin on uskominen, niin lähes kaikesta saa nykyään syövän.
    Ei voi kuin parhaansa yrittää ja pelätä (tai mielellään olla pelkäämättä) sitä pahinta.

    (Teidän suvussa kyllä sen huonon arvan saaminen on melko todennäköistä, jos ei jopa väistämätöntä, mutta jos meitä ei-sukuvikaisia ajatellaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, arpapeliä kyllä, mutta jos lääkäreiltä kysytään, niin onhan tietyt elämäntavat riski vaikka mihin sairauteen ja kuitenkin aina löytyy niitä marginaalitapauksia, joihin ei mikään tauti tartu. Ja niitä johon tarttuu kaikki, vaikka miten yrittäisi estää. Suureen yleisöön kaiketi kuitenkin pätee nuo riskitekijät, ainakin jossain määrin.

      (On tässä hyvätkin puolensa: tulee käytyä kontrolleissa niin usein, että pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä ajoissa. Vaikka aina on kuitenkin se konditsionaali...)

      Poista
  2. Kyllä mä ymmärrän hyvin, että perustaa itselleen suojelualueen, kun sairaus on kerran jo iskenyt. Kyllähän minäkin pelkään masennuksen uusivan ja kuulosten omaa jaksamistani ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olen myös vähentänyt alkoholinkäyttöäni sillä huomasin alkoholismin sukurasitteen yllättävän iskevän todella helposti. Pari olutta ja helposti tekee mieli aina vain lisää. Lisäksi kun juuri kukaan muukaan perheessä ei käytä, ei tule itsekään käytettyä. Koiran tulo perheeseen lisäsi liikuntaa ihan hirmuisen määrän, vaikka jo aiemminkin pidin kävelystä. Sukurasitetta meillä ei rintasyöpään juurikaan ole, mutta muita syöpiä on kyllä lähipiirissä ollut, joten kyllähän sitä usein ajattelee, että mikä tahansa voi iskeä. Täytyy vain yrittää olla positiivinen ja toivoa parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäis oppia kuuntelemaan - ja ennen kaikkea uskomaan kuulemaani - itseä, etten sekoa lopullisesti. En vaan tiedä, miten estää, on jotenkin vaikeaa. Hieno juttu, että sä osaat kuulostella itseäsi.

      Juu, kovin helposti se yksi siideri muuttuukin kolmeksi, siksi mäkin olen nyt käyt.kats. kokonaan lopettanut alkoholin käytön. Ja joka päivä olen siitä tyytyväinen. Meillä myös TM on selkeästi vähentänyt sitä viikonlopun viininlipitystä, kun mäkään en juo. Ennen saattoi holahtaa hälläkin pullo, mutta nyt hyvä jos pari lasia ottaa.

      Ei tosiaan tiedä, mikä mörkö kulman takana vaanii, mutta suomalaiseen terveydenhoitoon voi onneksi luottaa.

      Poista
  3. Mullakin on ollut mietinnässä tuo alkoholin lopetus, mutta en vielä ole siihen pystynyt. Lasi viiniä ja pari sauna olutta kyllä vielä menee, mutta tosiaan mietinnässä on...
    Onko sulla muuten ollut jo eka vuosikontrolli? Mä sain viime viikolla kutsun labraan, mammoon ja terveydenhoitajalle. Pikkasen rupes taas jännittämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tee siitä mitään kynnyskysymystä: otan, jos tekee mieli, mutta mitä kauemmin on ottamatta, sitä vähemmän tekee mieli. Niin se vaan on.

      Mulle oli matkan aikana tullut kutsu: ensi viikolle on varattu kaikki temput. Henk.koht. en ole asialle uhrannut pienintäkään ajatusta. Eikä se mua jännitä, mutta ymmärrän jos ketä jännittää. Onhan se taas yksi "näytön paikka". Uskon kuitenkin, että sulla ja mulla on kaikki ok. :)

      Poista