tag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post1645864729976674840..comments2023-04-02T13:33:19.612+03:00Comments on Vannon puukko rinnan päällä: Päivä kymmenenNollavaimohttp://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-4776212288240876062015-11-17T09:00:35.521+02:002015-11-17T09:00:35.521+02:00No, tämä seuranta on ollut kyllä ihan omaa aktiivi...No, tämä seuranta on ollut kyllä ihan omaa aktiivisuuttani ja työnantajan kustantamaa eli se, että on tollanen sukurasite, ei automaattisesti tarkoita sitä, että julkinen terveydenhuolto sen kustantaa.<br /><br />Toki jokainen leikkaus on omansa enkä tarkoittanut niitä mitenkään vähätellä, mutta leikkauksilla ja leikkauksilla on eronsa. Jotkut ovat harvinaisia ja vaikeita ja sitten on näitä "rutiinileikkauksia", joita tehdään liukuhihnalla kuten juuri rintasyöpäleikkaukset. Kyllä mun maalaisjärki sanoo, että jos on kasvain hankalassa paikassa aivoissa tai tossa rinnassa lötköttämässä, niin toisen leikkaamisessa on jo enemmän rutiinia mukana, koska materiaalia on enemmän ollut 'harjoitella'.<br /><br />Ja en sitä toki epäillytkään, etteikö hoitohenkilökunta aina ottaisi leikkausta tosissaan. Se nyt on selvää Suomessa, mutta tietyt rutiinit ovat varmasti rintaleikkaukseen muodostuneet juuri esim. sitä kautta, että tiedetään, mitä valmistelevia juttuja pitää tehdä etukäteen ja miten siinä leikkauksessa sitten edetään. Joissain leikkauksissa vaan avataan pakki ja sitten mietitään, mitä tehdään, mistä on kyllä rutiini kaukana. :)<br /><br />Joo, samoin olen onnellinen, ettei kenenkään henki ja elämä ole meikäläisen käsissä. :)Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-36106464425181839022015-11-16T13:21:46.407+02:002015-11-16T13:21:46.407+02:00Tollainen ikävän sortin sukurasite on myös toisaa...Tollainen ikävän sortin sukurasite on myös toisaalta iso siunaus hoidon kannalta. Kun tutkitaan jatkuvasti ja löydetään itse kasvain niin ajoissa, ettei se ole ehtinyt lähettää mitään etäpesäkkeitä. Kun kääntöpuolena sitten taas monet oikein nuorella iällä (esim alle 30 v) tulleet rintasyövät on ollut monille kohtalokkaita, koska on niin harvinaisia, ettei siinä iässä mitään tissejä tutkita ja sitten kun jostain oireista huomataan se syöpä, niin onkin jo etäpesäkettä tissin lisäksi esim. maksassa jne. Sitten ehkä saa pari vuotta lisäaikaa, mutta kuolema korjaa kumminkin. Niin sikäli tuo "syytä epäillä" on oikeastaan tavallaan hyväkin, kun on valppaana, niin ei pääse käymään liian pitkälle menneitä yllätyksiä. Vaikka eihän se toki kivaa ole koskaan. Mutta ymmärrän hyvin ajatuksen, että tavallaan nyt sua helpottaa, kun se on löydetty eikä tarvi enää odottaa, koska se tulee.<br /><br />Mä en itse osaa juurikaan pelätä leikkauksia, yhdessä tosin oon vasta ollut. Mutta toi toinen meillä asuva henkilö, joka on hoitoalalla, jaksaa aina toitottaa mulle, että rutiinileikkauksia ei ole. Koko sanan käyttö on kiellettyä meillä ;) Vaikkakin tokihan Suomessa on hyvin turvallisia leikkaukset ja äärimmäisen harvoin joku kuolee, mutta hyvä kai se tietty on, että hoitohenkilöstö ottaa asian sen verran vakavasti, että mikään ei ole rutiinileikkaus. Joskus vaan miettii, kuinka paljon helpommalla pääsee omissa töissä, kun voi könytä sinne vaikka väsyneenä, kun ei ole kenenkään hengestä vastuussa. Toista se on tolla hoitoväellä. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-55636913386115252432015-11-16T12:37:14.546+02:002015-11-16T12:37:14.546+02:00Joo, en mäkään halua kuolla vielä (ja mitä vanhemp...Joo, en mäkään halua kuolla vielä (ja mitä vanhempia ihmisiä tunnen, niin sitä tiukemmin haluavat elää), mutta en kuolemaa pelkää. Noin itseäni ajatellen. Joskus sitä on kuoltava kumminkin eikä se ajankohta ole ikinä sopiva, jos on alle 100v. ja joskus ei sen jälkeenkään. Mä ajattelenkin lähinnä niitä, jotka tänne jäävät mua suremaan, koska niitäkin on. Sitä surua surin ja suren. Vaikka ei pitäisi. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-83901075062546077522015-11-16T04:27:25.840+02:002015-11-16T04:27:25.840+02:00Jep. Mulle on lapsena tehty iso avosydänleikkaus e...Jep. Mulle on lapsena tehty iso avosydänleikkaus enkä silloin osannut pelätä kuolemaa ollenkaan. Nyt kolmekymppisenä jouduin tähystysleikkaukseen ja kelasin ihan noita samoja juttuja kuin sinä. Jotenkin sitä siinä veitsen terällä (heh) tajuaa, miten vähän sitä oikeastaan haluaakaan kuolla, vaikka aiemmin olisi ajatellut asiasta ties mitä. Kun vaan muistaisi arvostaa tätä elämää vähän pidempäänkin kuin päivän leikkauksen jälkeen. Tiinahttps://www.blogger.com/profile/00166166310290683405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-22617298472902076842015-11-15T20:37:44.442+02:002015-11-15T20:37:44.442+02:00Juu, mutta kun se ei ole realistinen pelko. Enemmä...Juu, mutta kun se ei ole realistinen pelko. Enemmän pitäisi pelätä just tuolla liikenteessä, jossa ollaan hullujen seassa. Leikkaussalissa on korkeintaan yksi hullu ja sekin taju kankaalla. :)<br /><br />En mäkään epäile, etteivätkö TM:n ja muiden sukulaisten avulla pärjäisi, mutta siltikin toivoisin vielä sellaiset 10 vuotta tässä keikkuvan. Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-90878079181518929472015-11-15T19:32:59.355+02:002015-11-15T19:32:59.355+02:00Hyvä että kerroit edes nyt, ja jaoit meidän kanssa...Hyvä että kerroit edes nyt, ja jaoit meidän kanssa tuon asian. Kyllähän sitä varmasti joka ainoa äiti (ta ihminen, ylipäätään, mutta etenkin äiti) miettii nukutuspöydällä että entäs jos en herääkään. Pienen pienen leikkauksen edessä itsekin niin tein.<br /><br />Nyt sain itseni kiinni ajatuksesta, että ei olisi niiiiin kauhea katastrofi jos nyt kuolisin, esikoinen on jo 17 ja osaa pitää itsestään huolta - ja äitini toki auttaisi häntä. Kuopuksella taas on isänsä... mutta en mä toki aio vielä. Mutta ajatus kaikessa karmeudessaan oli vapauttava, uskotko?Marjaanahttps://www.blogger.com/profile/00309450372597070069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-17013080978316074892015-11-15T18:21:10.830+02:002015-11-15T18:21:10.830+02:00Ok, tämä oli uutta tietoa. Kiitos, ei lisäoppi pah...Ok, tämä oli uutta tietoa. Kiitos, ei lisäoppi pahaksi. :)Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-89748793200776953232015-11-15T18:09:53.142+02:002015-11-15T18:09:53.142+02:00Jos syöpä on agressiivinen eikä erotu ympäröiväst...Jos syöpä on agressiivinen eikä erotu ympäröivästä kudoksesta selkeästi, tehdään niin, että kasvaimen koko pienennetään sytoilla, ihan sama kuin muissakin syövissä.<br /><br />OPAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-56041391720042885282015-11-15T15:51:13.334+02:002015-11-15T15:51:13.334+02:00Olis joo pitänyt postata, mutta kyllähän sä jo mua...Olis joo pitänyt postata, mutta kyllähän sä jo mua rauhoittelit silloin maanantaina ja suhun uskon kuin vuoreen. <3 Tästä lähtien mäkään en enää pelkää.<br /><br />Repesin varovasti nauramaan tota sun sulkulauseketta. Mä en usko tota, koska ammatistasi johtuen kävelet päivässä moninkertaisen määrän askelia kuin esim. mä ja siksi sun suonet vetävät kuin junan vessa vielä silloin, kun meillä muilla jalat jo sinertää. :DNollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-70102867395958597352015-11-15T15:25:05.256+02:002015-11-15T15:25:05.256+02:00Olisit vaan postannut, koska tämä on faktaa: Suome...Olisit vaan postannut, koska tämä on faktaa: Suomessa ei kuolla leikkauspöydälle rutiinileikkauksissa kuin erittäin harvoin, varsinkaan nuoret ja terveet ihmiset kuten sinä. <br />35 vuotta olen katellut tätä hommaa "sisältäpäin" eikä ole koskaan pelottanut mennä itse leikkaukseen. <br /><br />Ei ole yhtään omahyväistä pohtia asioita ja tunteita kuten teet. Sinulla on oma historiasi ja taustasi, jotka helpottavat sopeutumista tilanteeseen. Sehän on vaan plussaa. Ja onhan sinun tilanteesi hyvä: ajoissa löydetty, voitiin tehdä säästävä leikkaus ja imusolmukkeet olivat puhtaat. <br /><br />Mitähän kaikkea me keretään kokeakaan ennen kuin päädytään sinne Ehtoolehtoomme rollailemaan ( paitsi mulla on varmaan pyörätuoli, kun jalat on amputoitu röökin takia ;) sirpanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-88441577038718314972015-11-15T13:46:27.680+02:002015-11-15T13:46:27.680+02:00Rintasyövässä käsittääkseni aina ensin leikataan j...Rintasyövässä käsittääkseni aina ensin leikataan ja sitten vasta annetaan sytostaatteja. Tai en ainakaan koskaan ole kuullut, että toisinpäin. Muissa syövissä kylläkin voidaan tehdä juuri noin, että ensin kasvain pienennetään myrkyillä leikattavaan kuntoon. Mutta juu, kiva, ettei niitä tarvita nyt ollenkaan. Tai ei ainakaan tässä vaiheessa ja näillä tiedoin. <br /><br />Kiitos, toi on hyvä muistutus mulle, joka en käytä mitään ruumisvoiteita. Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-34865380469283852992015-11-15T13:12:20.616+02:002015-11-15T13:12:20.616+02:00Minusta on ihan normaalia pelätä leikkausta, vaikk...Minusta on ihan normaalia pelätä leikkausta, vaikka se ei olisi suurikaan - ja syöpäleikkaus on kuitenkin merkittävä, vaikka operoitava kasvain olisi pieni. Minusta se on jo vaistonvaraista.<br /><br />Siitä olen iloinen kohdallasi, että hoidot meni juuri noin päin, ettei tarvinnut aloitttaa sytohoidoilla kasvaimen rajaamiseksi ja hillitsemiseksi, vaan pääsit suht. pian möököstä eroon. <br /><br />Sädehoidon aikana kannattaa ihoa muuten hoitaa tunnollisesti. Saanet siihen ohjeet sitten kun sen aika on.<br /><br />OP<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-43617320771314098842015-11-15T12:39:09.385+02:002015-11-15T12:39:09.385+02:00Toi on just noin: ikinä ei voi olla satavarma, mut...Toi on just noin: ikinä ei voi olla satavarma, mutta suuremmissa vaaroissa ollaan joka päivä työmatkalla yms. kuin leikkauspöydällä rutiinihommissa. :)Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-25735228313563106242015-11-15T11:43:06.066+02:002015-11-15T11:43:06.066+02:00No, nyt kun leikkauksesi on onnellisesti ohi, ja s...No, nyt kun leikkauksesi on onnellisesti ohi, ja sinut "tuntien", uskallan ehka mainita, etta taalla kuoli nainen kosmeettisen nenaleikkauksen aikana just viime viikolla. Etta kylla rutiinijutuissakin on aina oma vaaransa. Silti varmasti paljon pienempi kuin tuolla liikenteen seassa esimerkiksi. anumorchyhttps://www.blogger.com/profile/01027538628260103347noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-85278020840931563092015-11-15T09:17:19.302+02:002015-11-15T09:17:19.302+02:00Blogin nimi viittaa siihen, että pyrin mahdollisim...Blogin nimi viittaa siihen, että pyrin mahdollisimman rehellisesti ja aidosti kirjoittamaan tätä tarinaa. Siltikin välillä itsekin epäilen, tuntuuko musta nyt oikeasti tältä. Kuvittelenko vain olevani näin rauhallinen ja alan etsiä sisältäni ahdistusta ja paniikkia. Toistaiseksi en omasta mielestäni ole sellaista tuntenut muuten kuin leikkauksen suhteen. Toivottavasti tuntemukseni ovat oikeita.<br /><br />Jokainen suhtautuu omaan sairauteensa ihan sillä omalla tavalla ja jokainen niistä on oikea. Ei ole väärää tapaa, on vain erilaisia tapoja.<br /><br />Kirjoitin epäselvästi ja pahoittelen sitä, mutta yritin vain sanoa, että kaikki turha pelottelu surettaa mua. Ihmiset pelkäävät ja ahdistuvat suotta, vaikka heitä/ meitä pitäisi.. lohduttaa on väärä sana... rauhoittaa ja tyynnyttää. Kertoa, että saa pelätä, mutta se pelko on suurelta osalta tarpeetonta. Kertoa faktoja per heti. Onneksi tästä aiheesta puhutaan paljon, mutta enemmänkin saisi olla niitä tarinoita, jotka luova uskoa ja poistavat pelkoja.<br /><br />Mäkin olen iloinen tästä hetkestä. :)Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1382852051612261382.post-20251158591299941512015-11-15T09:02:54.550+02:002015-11-15T09:02:54.550+02:00Mun täytyy sanoa sulle,että ihailen sun rauhallist...Mun täytyy sanoa sulle,että ihailen sun rauhallista suhtautumista asiaan.<br />Itse en ole ihan samaan kyennyt.Mulla oli epäily rintasyövästä n10 vuotta sitten.Olin kyllä kaikkea muuta kun rauhallinen kun asiaa tutkittiin.Pidin kaiken tuskan sisälläni kotioloissa kun en halunnut pojallemme kertoa ennen kuin on oikeasti kerrottavaa.Aikuiselle tyttärelle kerroin epäilystä .Mieheni piti mut kasassa<br />Ehkä siihen tuskaan kulminoitui äidin 'tarina"joka päättyi kun olin juuri täyttänyt 17 ja isä siitä parin vuoden päästä<br />Mun epäily olikin väärä hälytys...Huoks<br /><br />Olen niin iloinen ,että voit hyvin!Kattihttps://www.blogger.com/profile/09657097845575148800noreply@blogger.com